Muut tiedotteet 2007
Tekes: Lämpöyritysten liiketoiminta- ja sopimusmalleja on kehitetty
Hakelämmitykseen perustuva lämpöyrittäminen on Suomessa kasvava liiketoimintamuoto. Yrittäjien hoitamia lämpölaitoksia oli vuoden 2006 lopussa yli 330 ja yrityksiä noin 150.
Lämpöyrittäjätoimintaa on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä lähtien. Alkuvaiheessa tyypillisimpiä lämmityskohteita olivat koulut, vanhainkodit ja muut vastaavat kuntien omistamat kiinteistöt. Kuntien ja kaupunkien rinnalle ovat tulleet erilaiset yritysten kiinteistöt ja jopa teollisuuslaitokset prosessilämmön tarpeineen ja lämpölaitosten koko on kasvanut.
Pk-yritysten liiketoiminnan kehittämistarpeita
– Lämpöliiketoiminta elää nyt mielenkiintoista kehitysvaihetta. Alle kahden megawatin lämpölaitosten kokoluokka kiinnostaa myös isompia toimijoita. Paikallinen pk-yritys tarvitsee tuekseen selkeitä liiketoiminta- ja sopimusmalleja. Alalle on tullut kuntien rinnalle energiapalvelua tarjoavia ESCO-yrityksiä, jotka myös tuovat mukanaan tarpeita sopimusten ja kilpailutusten kehittämiseen, sanoo toimitusjohtaja Tapani Brofeldt Brofta Oy:stä.
Nykyaikaisessa kilpailutuksessa ei paikallisuudella ole omaa painoarvoa, niinpä pienellä toimijalla pitäisikin olla hallussaan kilpailukykyiset menettelyt esimerkiksi polttoaineen hankintaan, Brofeldt korostaa.
– Hyvällä sopimuksella saadaan liiketoiminnan riskit minimoitua. Hyvä sopimus on eduksi myös lämmön ostajalle ja se takaa sen, että lämmön tuotanto on varmalla pohjalla.
Sopimusmalleista on apua lämmönmyyjälle ja -ostajalle
Tekesin puupolttoaineiden pientuotannon ja -käytön panostusalueella on tutkittu lämpöliiketoiminnan kannattavuutta ja kehitetty sopimuksia sekä liiketoimintamalleja.
Hanke on käyttänyt tutkimusaineistona mm. kunnan tai kaupungin ja lämpöyrittäjän välisiä lämmöntoimitussopimuksia. Kerätyn tiedon pohjalta on tarkasteltu sopimusten epäkohtia ja laadittu sopimusmallit, joista on pyritty tekemään sopimusteknisesti mahdollisimman kattavia. Malleissa on otettu huomioon molemmat sopijapuolet sekä lämmönmyyjä että ostaja.
Sopimuksissa lämmön hinta on suositeltavaa jakaa perus- ja kulutusmaksuun silloin, kun yrittäjä tekee lämpölaitosinvestoinnin. Kulutusmaksu sidotaan yleensä kulujen muutosta vastaaviin indekseihin sekä kilpailevien polttoaineiden hintoihin. Sopimusta tehtäessä tulee arvioida päästökaupan vaikutukset polttoaineiden hintoihin ja saatavuuteen.
– Myös mahdollisten riskien arviointi ja hallinta ennakolta on tärkeätä, samoin tasavertaisuus jo sopimuksen tekotilanteessa, sillä kyseessä on taloudellisesti ja toiminnallisesti huomattavan, vaikuttava usein yli 10 vuoden päähän ulottuva sopimus. Asiaan kannattaa perehtyä huolella ja käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita, korostaa projektijohtaja Asko Puhakka Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta.
– Sopimuksen laadintaan kuuluvat lisäksi tärkeät, entä jos -kysymykset eli sopimukseen pitäisi pyrkiä kuvaamaan menettelyjä mahdollisissa muutostilanteissa.
Lämpöyrittäjien investoimien laitosten kannattavuutta selvitettiin myös postikyselyllä. Kaikkia laitoksia pidettiin kannattavina. Joka toinen arvioi ostopuun hinnannousun huonontaneen kannattavuutta. Hinnannousun vaikutus kannattavuuteen arvioitiin kuitenkin yleensä vähäiseksi.
Hankkeen vastuullisina toteuttajina olivat Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja TTS Tutkimus ja sen tutkimustyön kumppaneina olivat puuenergianeuvojien verkosto ja Motiva Oy. Hankkeen johtoryhmään kuuluivat Kesla Oy, Josek Oy, Motiva Oy, Brofta Oy, Koneyrittäjien liitto, Suomen Kuntaliitto, Enon energiaosuuskunta ja Lämpöyrittäjä Suomi -hanke.
Lisätietoja:
teknologia-asiantuntija Marjatta Aarniala, puh. 010 605 5736, marjatta.aarniala@tekes.fi, Tekes
toimitusjohtaja Tapani Brofeldt, puh. 044 051 2512, tapani.brofeldt@brofta.fi, Brofta Oy
projektijohtaja Asko Puhakka, puh. 0500 674 676, asko.puhakka@ncp.fi, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
tutkimuspäällikkö Seppo Tuomi, seppo.tuomi@tts.fi, puh. 050 387 9517, TTS Tutkimus
