Energiamerkintä

EU-maissa yhtenäinen energiamerkintä antaa luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa kotitalouslaitteiden energiankulutuksesta. Tiedot perustuvat valmistajien standardin mukaisesti mittaamiin tuloksiin.

Energiamerkinnän tavoitteena on antaa luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa laitteiden energiankulutuksesta. Merkintä helpottaa eri laitteiden vertailua ja suuntaa hankintoja energiatehokkaampaan suuntaan.

Laitteeseen kiinnitettävä energiamerkki osoittaa tuotteen käytön aikaista energiankulutusta asteikolla A-G. Joissakin laiteryhmissä käytetään myös A-luokkaa parempia luokkia: A+, A++ ja A+++.

Energiamerkinnät kehittyvät

Kylmälaite energiamerkintä
Kylmälaitteiden uusi energiamerkki (2011)
Energiamerkinnässä on siirrytty yleiseurooppalaisen tyylin mukaiseen merkintään. Uudet tuoteryhmäkohtaiset energiamerkintävaatimukset annetaan Euroopan komission asetuksina, jotka ovat sellaisinaan voimassa myös Suomessa.

Energiamerkinnät kehittyvät ja merkintöjä uudistetaan. Samalla vaatimuksia asetetaan myös uusille laiteryhmille.

Energiamerkintä perustuu energiamerkintädirektiiviin

Energiamerkinnän puitteista säädetään EU:n tasolla energiamerkintädirektiivissä (2010/30/EU) ja kansallisella tasolla ekosuunnittelulaissa (1005/2008). Energiamerkintädirektiivin nojalla annetaan sitovia tuoteryhmäkohtaisia säädöksiä. Energiamerkintädirektiivin ja ekosuunnittelulain energiamerkintävaatimukset sitovat vain niitä tuoteryhmiä, joista on säädetty tuoteryhmäkohtainen energiamerkintäsäädös.

Tuoteryhmäkohtaisia energiamerkintäsäädöksiä on aikaisemmin annettu direktiiveillä, jotka on saatettu kansallisesti voimaan työ- ja elinkeinoministeriön tai ympäristöministeriön asetuksilla tai päätöksillä. Jatkossa ne annetaan Euroopan komission asetuksina, jotka ovat sellaisinaan voimassa myös Suomessa. Sen myötä energiamerkkien ulkonäkö tulee yhtenäistymään Euroopan unionin alueella. Osassa laitteita on kuitenkin vielä käytössä kansalliseen asetukseen perustuva energiamerkintä.

Suomessa energiamerkinnän ylläpitoa ja oikeellisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).


Sivua päivitetty viimeksi 7.10.2015

Tulosta sivu