Asetuksen (N:o 244/2009) vaatimukset lamppujen laadulle

Euroopan komission asetus (N:o 244/2009) tuo mukanaan vaatimuksia myös pienloistelamppujen laadulle. Määräyksiä on annettu muun muassa syttymisajalle, lamppujen kestoiälle ja ennenaikaiselle vikaantumiselle. Vaatimusten tarkoituksena on poistaa markkinoilta heikkolaatuiset lamput.

Käyttötapa vaikuttaa käyttöikään

Lamppujen kestoikä ei ole vakio vaan saman valmistajankin lamppujen kestoikä vaihtelee. Kestoikä riippuu muun muassa sytyttämiskertojen määrästä, käyttöjaksojen pituudesta, käyttöönolosuhteista ja valmistuksen laatuvaihtelusta. Lamppujen kestolle voidaan kuitenkin antaa tilastollinen keskiarvo, joka on ilmoitettu pakkauksessa.

"Lampun eloonjäämiskerroin" tarkoittaa sitä määriteltyä osuutta lamppujen kokonaismäärästä, joka toimii edelleen määrätyn ajan jälkeen määrätyissä olosuhteissa ja määrätyllä sytytystiheydellä. Kun tuhannesta samanlaisesta lampusta puolet on sammunut ilmoitetun käyttötuntimäärän täyttyessä sanotaan, että lamppujen eloonjäämiskerroin on 0,5 – puolet lampuista siis toimii vielä. Ilmiö ei koske pelkästään energiansäästölamppuja vaan myös perinteisiä hehkulamppuja. Ilmoitettu käyttöikä ei siis ole lupaus kestoiästä vaan tilastollinen keskiarvo.

Lamppujen ikääntyminen

Loistelamppujen (energiansäästölamppujen) ominaisuuksiin kuuluu myös valovirran eli valontuoton väheneminen lampun ikääntyessä. Lampulle ilmoitettu valovirta (lumen) koskee uutta lamppua, jota on poltettu 100 tuntia. Kun lampun käyttötuntimäärä lähestyy ilmoitettua kestoikää, on valontuotto alentunut tyypillisesti noin 80 prosenttiin alkuperäisestä, heikkolaatuisilla lampuilla jopa enemmän. Tällöin sanotaan, että valontuoton alenemakerroin on 80 %.

Hehkulampuista poiketen loistelamput eivät saavuta täyttä kirkkauttaan heti vaan vasta tietyn lämpenemisajan kuluttua. Tämä johtuu siitä, että lamput on optimoitu toimimaan tehokkaimmillaan niiden saavutettua käyttölämpötilansa. Lampusta riippuen aika on muutamia minuutteja. Asetuksessa on määritetty raja-arvo ajalle, jonka kuluessa pienloistelampun on saavutettava vähintään 60 % ilmoitetusta valovirrasta.

Asetuksessa on myös annettu ohjeet siitä, miten pienloistelamppujen valontuoton vastaavuus hehkulamppuihin verrattuna on ilmoitettava. Esimerkiksi, jos pienloistelampun väitetään vastaavan 60 W:n hehkulamppua, on sen valontuoton oltava vähintään 741 lumenia.

Pienloistelamppujen laatuvaatimukset kiristyvät vaiheittain seuraavan aikataulun mukaisesti:

1.9.2009

• Lamppujen eloonjäämiskerroin on oltava 6 000 tunnin käytön jälkeen vähintään 0,5 eli tuhannesta lampusta enintään 500 on sammunut ja vähintään 500 jatkaa toimintaansa.
• Valovirran alenemakerroin on 2 000 tunnin käytön jälkeen yli 85 % eli lampun valontuotto ei ole saanut laskea yli 15 % ilmoitetusta.
• Lampun syttymisaika on oltava alle 2 sekuntia.
• Lampun lämpenemisaika 60 prosenttiin ilmoitetusta valovirrasta on oltava alle 60 sekuntia.

1.9.2013

• Lamppujen eloonjäämiskerroin on oltava 6 000 tunnin käytön jälkeen vähintään 0,7 eli tuhannesta lampusta enintään 300 on sammunut ja vähintään 700 jatkaa toimintaansa.
• Valovirran alenemakerroin on 2 000 tunnin käytön jälkeen yli 88 % eli lampun valontuotto ei ole saanut laskea yli 12 % ilmoitetusta.
• 6 000 tunnin käytön jälkeen valovirran alenemakerroin on oltava yli 70 % eli lampun valontuotto ei ole saanut laskea yli 30 % ilmoitetusta.
• Lampun syttymisaika on oltava alle 1,5 sekuntia tai alle 1 sekunti, jos lampun teho on 10 W tai enemmän.
• Lampun lämpenemisaika 60 prosenttiin ilmoitetusta valovirrasta on oltava alle 40 sekuntia.