Liikennejärjestelmä ja liikkumisen ohjaus

Liikenteen määriin ja kulkutapajakaumiin – ja sitä kautta liikenteen energiankulutukseen ja ympäristövaikutuksiin – vaikutetaan ennen kaikkea liikennejärjestelmän hallinnalla ja maankäytön suunnittelulla. Yhdyskuntarakennetta ja eri liikennemuotojen infrastruktuuria ja palveluja on kehitettävä sellaisiksi, että liikkumiseen ja kuljetuksiin tarvitaan nykyistä vähemmän autoja, ja että energiatehokkaammista kulkutavoista – kävelystä, pyöräilystä ja joukkoliikenteestä – tulisi autoille kilpailukykyisiä vaihtoehtoja.

Kuva. Tieliikenteessä syntyy suurin osa liikenteen CO2-päästöistä. Kuva. Tero Sivula, Kuvatoimisto Albumi

Suurin osa liikenteen energiankulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä syntyy nykyään tieliikenteestä, koska valtaosa matkoista ja kuljetuksista tehdään kumipyörillä. Tieliikenne myös kuluttaa paljon energiaa henkilö- ja tonnikilometriä kohti. Lisäksi kasvava liikenne aiheuttaa monia muita haittoja, kuten melua, hiukkaspäästöjä ja ruuhkia.

Liikenneinfrastruktuuristakin tulee yleensä ensimmäisenä mieleen tiet ja kadut; seuraavaksi raiteet, vesiväylät, satamat ja lentokentät. Liikennejärjestelmän osia ovat kuitenkin yhtä lailla kävelylle ja pyöräilylle varatut väylät, reitit ja alueet, joukkoliikenteen linjat, pysäkit ja asemat sekä autojen ja pyörien pysäköintipaikat ja -palvelut. Myös liikenneinformaation tarjonta edellyttää omaa infrastruktuuria.

Infrastruktuurin ja palvelujen tarjonnan lisäksi tärkeitä liikennejärjestelmän ja liikenteen määrän hallinnan keinoja ovat sääntely, palvelujen hinnoittelu sekä tiedottaminen ja asennevaikuttaminen. Autoille asetetaan päästörajoja, kaupungeissa voidaan periä ruuhkamaksuja ja ihmisiä kannustetaan kestävään liikkumiseen markkinoinnin keinoin.

Kestävään liikkumiseen kannustamista erilaisin toimenpitein kutsutaan liikkumisen ohjaukseksi. Kyse on sekä tiedollisesta ohjauksesta että myös palvelujen käyttäjälähtöisestä kehittämisestä.