Kaukolämpö

Kaukolämpöä tuotetaan lämpöä ja sähköä tuottavissa voimalaitoksissa ja lämpökeskuksissa. Lämpö siirretään käyttäjille kaukolämpöverkossa kiertävän kuuman veden avulla. Kaukolämpö sopii tiheästi rakennetulla alueella sijaitseviin pientaloihin.

Kuva. Kaukolämpöputkia. Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen, Plugi

Kaukolämpöverkosta lämpö siirretään talon lämmönjakokeskukseeen, jossa on oma lämmönsiirrin tilojen lämmitykselle ja lämpimälle käyttövedelle. Lämmönsiirrin erottaa kaukolämpöverkon veden ja talon lämmönjakojärjestelmän toisistaan. Pientalon lämmönjakokeskus on tehdasvalmisteinen kokonaisuus, johon kuuluu lämmönsiirtimien lisäksi säätölaitteet, kiertovesipumput, paisunta- ja varolaitteet, mittarit ja sulkuventtiilit.

Kaukolämpötalossa ei tarvita erillistä lämminvesivaraajaa. Kaukolämmöllä kannattaa hoitaa myös tuloilman jälkilämmitys ilmanvaihtolaitteessa. Lämmönjakotapana käytetään yleensä vesikeskuslämmitystä (patteri- tai lattialämmitys), mutta ilmalämmitys ja ilmanvaihtolämmitys ovat myös käytettyjä vaihtoehtoja.

Kaukolämmitys kannattaa ottaa yhdeksi vertailtavaksi lämmitystavaksi aina, jos sitä on saatavilla, sillä kaukolämpöenergian hinta on yleensä hyvin kilpailukykyinen. Kaukolämmön hinta vaihtelee jonkin verran paikkakunnittain. Käyttäjän kannalta kaukolämpö on hyvin vaivaton, sillä se ei vaadi juurikaan huoltoa tai ylläpitoa.

Kaukolämmön ympäristövaikutukset riippuvat siitä millaisessa voimalaitoksessa sitä tuotetaan ja mitä polttoainetta voimalaitoksessa käytetään. Yhteistuotantolaitokset, joissa tuotetaan sähköä ja lämpöä, toimivat erittäin hyvällä hyötysuhteella. Jos kaukolämpölaitoksen polttoaineena käytetään uusiutuvaa energiaa (puu, hake, pelletti), se on erittäin ympäristöystävällistä.

Kaukolämmön osuus uusien pientalojen lämmitystapana on hieman noussut viime vuosina. Sen yleistymistä rajoittaa se, että sitä ei ole saatavilla joka paikassa.