Muut peltobiomassat

Hamppu

Hamppu on yksivuotinen ruohomainen kasvi, joka soveltuu hyvin pohjoisiin oloihin. Suomessa hampun vuotuiset sadot ovat 6 - 10 tonnia kuiva ainetta hehtaarilla, parhaillaan jopa 15 tonnia. Lämpöarvoltaan hamppu on lähellä ruokohelpeä.
Hamppu voidaan korjata alkukeväästä samantapaisella tekniikalla kuin ruokohelpi, jolloin kasvusto niitetään karholle ja paalataan. Talven jälkeen hampun kuidut ovat hieman hauraammat kuin syksyllä, minkä ansiosta ne eivät kietoudu niin helposti koneisiin. Hamppukasvuston varret ovat kuitenkin niin vahvat, että niittämiseen tarvitaan erittäin järeät laitteet.

Energiapaju

Energiapaju on monivuotinen lyhytkiertoviljelypuu, jota voidaan viljellä monilla eri maalajeilla kosteista hiekkamaista multa- ja turvemaihin. Ainoastaan tiiviit savikot voivat olla vaikeita viljeltäviä. Parhaiden lajikkeiden kuiva-ainesadoksi on saatu tutkimuksissa lähes 10 tonnia hehtaarilta vuodessa. Kosteus on puumaisessa kasvissa suurehko (50 %), ja kuiva-ainetta kohti lämpöarvo on noin 18 - 19 MJ/kg. Energiapajukko hakataan noin joka neljäs vuosi, ja se korjataan yleensä puimurilla, joka sekä leikkaa että hakettaa korjattavan pajukasvuston.

Viljakasvien oljet ja jyvät

Olkia ja viljan jyviä voidaan polttaa kiinteinä polttoaineina esimerkiksi maaseudun lämpökeskuksissa ja pientaloissa niiden polttamiseen soveltuvissa kattiloissa.

Oljen kuiva-aineen tehollinen lämpöarvo on noin 17,4 MJ/kg eli samaa suuruusluokkaa kuin puupelleteillä, joten lämpöarvon perusteella olki soveltuu hyvin polttoaineeksi. Oljen käyttöä hankaloittaa kuitenkin sen pieni energiatiheys. Kuutio irto-olkea painaa 30-40 kiloa. Suuren irtotilavuutensa takia oljen varastointi vaatii paljon tilaa, jolloin varastointi- ja kuljetus-kustannukset nousevat korkeiksi. Oljesta voidaan puristaa myös pellettejä tai brikettejä, jolloin polttoaineen tiheys kasvaa ja käsittely helpottuu.

Järviruoko

Runsasravinteisissa vesistöissä viihtyvä järviruoko kasvaa luonnonolosuhteissa yli kolmemetriseksi, josta tyypillisesti puolet on veden alla. Talvella korjatun järviruo'on kosteusprosentti on alle 20. Tehollinen lämpöarvo on n. 17,5 MJ/kg eli samansuuruinen kuin oljella ja ruokohelpillä. Satoa järviruoko tuottaa hehtaaria kohti 5-12 tonnia eli keskimäärin hieman enemmän kuin ruokohelpi.

Toistaiseksi järviruo'olla ei juuri ole merkitystä energiantuotannossa. Joillakin alueilla järviruokokasvustoja yritetään kuitenkin niittää ja raivata järvien kunnostuksen yhteydessä, jolloin yhtenä mahdollisuutena on kasvustojen hyödyntäminen energiantuotannossa.

Öljy- ja kuitukasvit

Öljypitoisista kasveista, kuten rypsistä, rapsista ja pellavasta saadaan siemenistä puristamalla kasviöljyä, jota voidaan käyttää lämmitysöljyn korvikkeena. Kasviöljyn käyttö edellyttää kuitenkin öljypolttimen säätöä. Lisäksi rypsistä esteröintimenetelmällä tehtävää biodieseliä (RME, rypsimetyyliesteri) voidaan käyttää liikenteessä ja työkoneissa dieselin ja polttoöljyn korvikkeena. Öljyn tuotannossa syntyy myös rypsipuristetta, jolla voidaan korvata soijarehua sikojen ja nautojen ruokinnassa.

Rypsin, rapsin ja pellavan varsia on myös periaatteessa mahdollista polttaa kiinteinä polttoaineina. Rypsin ja rapsin olkisato on keskimäärin 1 945 kiloa hehtaarilta. Kasviöljyn valmistuksen yhteydessä syntyvästä rouheesta voidaan myös puristaa rouhepellettejä. Järviruo'on tapaan rypsin, rapsin ja pellavan olkien käyttö energiantuotannossa on toistaiseksi ollut varsin vähäistä.

Lähteet:

Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. (pdf) (2.9 MB)

Alakangas, E. 2000. Otamedia Oy, Espoo, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT tiedotteita 2045. 158 s.

Helynen, S. ym. 2002. Uusiutuvat energialähteet vuoteen 2030 Suomessa. Tulevaisuusvaliokunta, Teknologian arviointeja 12. VTT Prosessit. Eduskunnan kanslian julkaisu 6/2002. Edita Oyj, Helsinki. 51 s.

Kara, M. ym. (toim.) 1999. Energia Suomessa. Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Edita, Helsinki. VTT Energia. 368 s.