Pienet lämpökeskukset

Pienten bioenergialla toimivien lämpölaitosten määrä on voimakkaassa kasvussa. Öljyn hinnan kallistumisen vuoksi öljyä käyttäviä laitoksia muutetaan toimimaan bioenergialla tai vanhat öljykattilat korvataan bioenergiaa käyttävillä kattiloilla.

Omakotikokoluokan kattiloita suuremmat biopolttoainekattilat (noin 100 kW-1 MW) ovat pienten lämpökeskusten lämmönlähteitä. Niillä tuotetaan energiaa yksittäiseen suureen rakennukseen tai pienen alueverkon kautta usean rakennuksen tai teollisuushallin lämmittämiseen.

Tämän kokoluokan biopolttoainekattila on saneerauskohteissa syrjäyttänyt usein öljykattilan, joka yleensä kytketään biopolttoainekattilan rinnalle vara- ja huippuenergiakattilaksi.

Pienet lämpökeskukset varustetaan lähes poikkeuksetta riittävän suurella varastosiilolla ja lämmöntuotantoa valvovalla, etäluettavalla automatiikalla, jolloin keskuksen käyttökustannukset pysyvät kohtuullisina.

Lämpökeskuksen tärkeimmät elementit ovat:

• polttoainevarasto siirtojärjestelmineen,
• kattila ja sen polttoaineen syöttölaitteisto,
• ohjaus- ja valvontainstrumentointi ja
• liitynnät lämpöverkkoon.
  

Lisäksi tarvitaan varajärjestelmän kattila tai sähkövastus lämpökeskuksen koosta riippuen.

Lämpöyrittäjien myymä energia – keskimäärin vähän yli puoli megawattia per lämpökeskus – tuotetaan yleensä pienissä lämpökeskuksissa. Polttoaineena näissä laitoksissa käytetään yleensä haketta tai pellettiä tai näiden eriasteista seosta.

Pelletin etuja on matala kosteus sekä helppo varastointi- ja siirtokäsiteltävyys. Haittapuolena on ollut viime aikojen voimakas pelletin hinnan nousu.

Hakkeen laatuvaatimus korostuu pienimmissä lämpölaitoskattiloissa, joiden kuljetin- ja syöttöjärjestelmät eivät siedä ylisuuria paloja ja puusäleitä, vaan tasalaatuista haketta ja kattilan mitoituksen mukaista kosteutta. Jälkimmäiset vaatimukset koskevat sinänsä kaikkia hakelaitoksia.

Hakkeen ja pelletin sekoittamisella voidaan tehostaa lämmön tuottamista talven huippukuormituksen aikana, tai parantaa (laitokselle satunnaisesti tulleen) huonompilaatuisen hakkeen lämmöntuottokykyä.