Lämpöpumpputeknologiat

Lämpöpumpun avulla toimivassa keskuslämmitysjärjestelmässä maasta tai vesistöstä tuotu lämpö siirretään lämmönjakohuoneesta huoneisiin veden tai ilman välityksellä samaan tapaan kuin öljy- ja kaukolämpölämmitysjärjestelmissä. Lämpö siirretään maahan, porakaivoon tai veteen asennetun muoviputkilenkin avulla.

Nykyisin lämpöpumpuissa käytetään ympäristöystävällisiä kylmäaineita, jotka eivät tuhoa ilmakehän otsonikerrosta. Lämmön siirtoaineena käytetään teollisuusalkoholia. Järjestelmän nestekierto on suljettu, minkä ansiosta se ei aiheuta päästöjä ympäristöön.

Putkistossa kierrätetään jäätymätöntä liuosta, jonka avulla lämpö tuodaan höyrystin-lämmönsiirtimelle, jossa lämmön siirtyminen kylmäaineeseen tapahtuu. Kylmäaineesta lämpöenergia luovutetaan varaajaan lämpimän käyttöveden kuumentamiseksi ja siirretään sen jälkeen vesikiertoiseen lattialämmitysjärjestelmään ja/tai käyttöveteen. Itse lämpöpumppu toimii sähköllä, mutta se tarvitsee sähköä vain pienen osan suoran sähkölämmityksen vaatimasta määrästä. Kotimaiset lämpöpumppuvalmistajat käyttävät yleisesti höyrynjäähdytin-lämmönsiirrintä lämpimän käyttöveden kuumentamiseen, ja ulkomaiset valmistajat puolestaan loppukuumentavat käyttöveden sähkövastuksella.

Omakotitalojen lämmittämiseen käytetään yleensä niin sanottuja maalämpöpumppuja, jotka ottavat talteen joko pintamaalämpöä, kalliolämpöä tai vesistölämpöä. Näillä lämpöpumpuilla voidaan lämmittää sekä huonetilat että käyttövesi. Lämpöä voidaan ottaa talteen myös suoraan ilmasta, mutta ilmalämpöpumput vaativat rinnalleen jonkin muun lämmitysjärjestelmän sillä alle -10 ºC:n pakkasessa niitä ei voi käyttää. Ilmalämpöpumppua käyttämällä voidaan kuitenkin lämmityskuluja alentaa erityisesti keväisin ja syksyisin.

Lämpöpumpputekniikat:

• Ilmalämpö
• Maalämpö
• Vesistölämpö