Vesivoima

Vesivoima on kotimainen, uusiutuva ja päästötön energiamuoto. Vesivoiman osuus Suomen koko energiantuotannosta oli noin neljä prosenttia vuonna 2013. Sähköntuotannossa vesivoiman osuus on vaihdellut viime vuosina 10-15 prosentin välillä vesivuodesta riippuen. Vuonna 2013 vesivoiman osuus sähkön kokonaiskulutuksesta oli 15,2 prosenttia.

Suomessa oli vuonna 2012 yli 220 vesivoimalaitosta ja Suomen koko vesivoimakapasiteetti on noin 3 190 MW. Suomen vesivoiman vuosituotannon tavoite vuoteen 2020 mennessä on 14 000 GWh.

Mahdollisuuksia vesivoiman lisärakentamiseen on Suomessa edelleen olemassa, vaikka suurimmat kohteet onkin jo pääosin rakennettu. Kokonaan uuden vesivoiman merkittävä lisärakentaminen on epätodennäköistä ympäristönsuojelullisista syistä johtuen.

Edullisinta vesivoimakapasiteetin lisäys on, kun olemassa olevien laitosten tehoa kasvatetaan pääkoneistojen peruskorjauksen yhteydessä. Valtaosa jo rakennettujen vesistöjen lisäpotentiaalista saadaan juuri laitosten tehoa kasvattamalla.

Tuotantokustannuksiltaan vesivoimalat ovat edullisia pitkän käyttöikänsä ansiosta. Vanhojen voimalaitosten pääomakustannukset on jo kuoletettu, joten enää maksetaan vain käyttö- ja huoltokuluja.

Ympäristövaikutukset

Monet vesivoimalaitoksista aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat paikallisia. Vesivoimalaitos ja sen yhteyteen mahdollisesti rakennettava tekoallas vaikuttavat valjastetun vesistön ja tekoaltaan alle jäävän maa-alueen ekologiseen tasapainoon. Alueiden alkuperäinen eliöstö joko tuhoutuu tai joutuu väistymään tieltä ja usein tekoaltaiden rakentaminen aiheuttaa myös ihmisasutuksen pakkosiirtoja. Tekoaltaan alle jäävien alueiden maaperässä olevat haitalliset aineet, muun muassa raskasmetallit, liukenevat usein veteen ja kertyvät lopulta kaloihin ja muuhun eliöstöön.

Kalakantoihin vesivoimalaitoksilla voi olla raskasmetallikertymien lisäksi myös muita haitallisia vaikutuksia. Vaelluskalojen nousu kutujokiin voi estyä tai vaikeutua padotuissa vesistöissä. Hyvin toteutetuilla kalaportailla ongelmia voidaan kuitenkin vähentää. Myös säännöstelyn aiheuttamat vedenkorkeuden vaihtelut voivat vaikuttaa kalojen kudun ja poikasten selviytymiseen.

Tekoaltaan alle jääviltä alueilta voi ilmakehään vuotaa myös hiilidioksidia ja metaania erityisesti jos veden peittämiltä alueilta ei korjata puita pois. Tällaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat isompi ongelma lämpimillä trooppisilla alueilla kuin viileämmillä pohjoisilla vyöhykkeillä. Itse vesivoiman tuotannossa kasvihuonekaasupäästöjä ei synny, joten energiantuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää mikäli fossiilisia polttoaineita korvataan vesivoimalla.

Lisää aiheesta:

Vesivoimatuotannon määrä ja lisäämismahdollisuudet Suomessa (pdf) (1.1 MB) Kauppa- ja teollisuusministeriö, 2005

Pienvesivoimakartoitus (pdf) (1003.5 KB) PR Vesisuunnittelu Oy, 2005


Sivua päivitetty viimeksi 23.9.2016

Tulosta sivu