Blogit 2017


9.6.2017 9.00

Pitkistä roikista toimiviin latauspisteisiin

Vesa Peltola

Olen seurannut sähköautojen kehitystä aina vuodesta 1993, jolloin maailmalla ja Suomessakin elettiin pienehköä sähköautobuumia. Taustalla oli osaltaan Kaliforniassa vuonna 1990 säädetty asetus, joka velvoitti autonvalmistajia valmistamaan nollapäästöisiä autoja – käytännössä sähkö- tai polttokennoautoja. Täyssähköautomalleja tuli markkinoille, mutta suosittuja niistä ei missään päin maailmaa tullut. Täyssähköauto katosi 2000-luvulle tultaessa vuosiksi taka-alalle tullakseen vasta vuosikymmenen lopulla markkinoille uudistettuna.
Yksi miellyttävä sähköautoilun kehityspiirre on se, että otsikossa viitattu, sähköautoilijalle aikoinaan aina yhtä riemumiellä esitetty vakiokysymys roikan pituudesta on kadonnut historian romukoppaan. Ennakkoluuloille ei kuitenkaan ole käynyt näin, vaan moni pitää edelleen sähköautoa kalliina, hitaana ja toimintamatkaltaan surkeana kummajaisena, jonka rimpuluuden kruunaa tämän tästä hajoava ajoakusto.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuitenkin moni asia muuttunut. Toimintamatkat ovat kasvaneet litiumakustojen ansiosta tyypillisesti 150–300 kilometriin, joka riittää useimman autoilijan päivittäiseen ajoon. Pikalataus on nykyään mahdollista toisin kuin takavuosien sähköautoissa. Pitkän, jopa 1000 kilometrin toimintamatkan vaatimuksessa on jotain analogiaa lankapuhelimen ja kännykän käyttöön. Jossain vaiheessa korva (tai ahteri) puutuu ja puhelu (tai matka) vaatii taukoa. Pikalatauksella saa puolen tunnin tauon aikana noin 100–150 kilometriä lisää ajomatkaa.
Punainen viiva 6
Täyssähköauton kiihtyvyys ja huippunopeus riittävät hyvin, jopa moottoritieajoon. Jos kuitenkin ajetaan kaupunkiajon lisäksi runsaasti maantieajoa eri puolilla Suomea, ladattava hybridi on varmempi valinta.
Kallis hankintahinta on suurin jäljelle jäänyt heikkous, mutta polttomoottoriautoa pienemmät käyttökulut ja akkujen hinnan huomattava alentuminen ovat kaventaneet kokonaiskustannuseroa. Aikoinaan ajoakuston kesto oli ongelma, mutta nykyään niiden takuut ovat yleensä 5–10 vuoden mittaisia tai vaihtoehtoisesti kilometripohjaisia esimerkiksi 160 000 kilometriä. Ajoakuston uusiminenkaan, perinteisesti suurin täyssähköauton korjauskustannuserä, ei siis enää ole sellainen mörkö kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.

Ladattavia autoja on jo runsaasti markkinoilla, ja sopiva vaihtoehto on monelle löydettävissä. Jokainen ladattava auto, varsinkin täyssähköauto, tarvitsee käytännössä oman latauspisteen, jossa auto voidaan ladata yön aikana. Latausasemia, myös kotimaisia vaihtoehtoja, on jo hyvin markkinoilla.

Ennen kuin asunto-osakeyhtiössä asuva tuleva sähköautoilija säntää autokauppaan, kannattaa sopia lataussähkön ja latauspisteen kustannusasioista. Siinä missä sähköpyörän lataussähkö maksaa vuodessa vain muutaman euron ja moottorin esilämmitys vain muutaman kympin, ladattava auto voi viedä jopa useiden satojen eurojen edestä sähköä. Siksi lataussähkö kannattaa veloittaa toteutuneen kulutuksen mukaan, jotta se olisi kaikille oikeudenmukaista. Myös latauspisteen kustannuksista kannattaa sopia jo ennen kuin tilaa täyssähköauton tai ladattavan hybridin.

Miellyttävän sähköautoilun varmistaa osaltaan se, että kiinteistöillä vältytään turhilta riidoilta sopimalla latausasiat etukäteen.

Lisätietoa saa Motivan ”Kiinteistöjen latauspisteet kuntoon” -oppaasta:
www.motiva.fi/latauspisteopas

Kirjoittaja:
Motiva Oy
johtava asiantuntija Vesa Peltola


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Sivua päivitetty viimeksi 14.12.2018

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.