Blogit ja vlogit 2018


9.10.2018 10.00

Kiertotalous – sanahelinää vai todellisia tekoja luonnonvarojen säästämiseksi?

Isa-Maria Bergman

Kiertotalouteen, tai oikeasti sen välttämättömyyteen, törmää tänä päivänä meistä jokainen melkeinpä päivittäin. Kuluttajia rohkaistaan lajittelemaan ja välttämään muovia, ostamaan vain todelliseen tarpeeseen, hyödyntämään kimppakyytejä sekä vähentämään ruokahävikkiä. Kulutustottumukset ovatkin ehkä kiertotalouden suurin haaste, joiden muuttaminen edellyttää kohtuuhintaisia ja helppokäyttöisiä ratkaisuja.
Ja suomalaiset yritykset kehittävät innokkaina uusia ratkaisuja. Onneksi. Sain kunnian toimia kiertotalouden Kasvu Openin tuomarina kesän aikana. Yli 20 kiertotalouden yritystä sai sparrausta liikeideansa kehittämiselle. Yritysjoukkoon kuului hyvin erilaisia ja erikokoisia yrityksiä, jotka kirjollaan edustivat kiertotalouden monimuotoisuutta sekä potentiaalia.

Parhaimmillaan kiertotalous luo uusia työpaikkoja, uutta liiketoimintaa, kustannussäästöjä ja jopa turvallisuutta ja hyvinvointia. Syksyllä käynnistetyn Sitran kiertotaloustiekartan päivityksen aloitustyöpajassa me osallistujat saimme hyvän kuvan siitä, miten kiertotaloutta on Suomessa tiekartan julkaisun jälkeen edistetty. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon, varsinkin alueellisten ja paikallisten hankkeiden kautta.

Kiertotalouden tiekarttatilaisuudesta mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan kaksi asiaa: Miten opit ja toimintamallit saadaan skaalautumaan ja ketkä ottavat siitä vastuun ja missä ovat kiertotalouden edellyttämän systeemisen muutoksen varsinaiset ohjauskeinot?
Punainen_viiva_1
Parhaimmillaan
kiertotalous luo uusia työpaikkoja,
uutta liiketoimintaa, kustannussäästöjä ja
jopa turvallisuutta ja
hyvinvointia.
Viime vuosien kehitys vie mietteet oman urani alkuvaiheisiin. Pääsin onnekkaasti heti opiskeluni päätyttyä Ruotsin Ympäristövirastoon projektityöntekijäksi. Tehtävänäni oli selvittää mahdollisuuksia asettaa tuottajille laajempi vastuu tuotteidensa elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista osana tuotelainsäädäntöä. Tämä oli tuolloin EU:n sisämarkkina- ja ympäristölainsäädäntöön perehtyneelle maisterille lottovoitto. Ja minähän selvitin. Lopputuloksena oli ehdotus lainsäädännöllisesti laajentaa tuottajavastuu kattamaan kaikki elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset kehdosta hautaan. Rohkenimme jopa ehdottaa uuden periaatteen lisäämistä EU-sopimuksiin. Kuulostaako utopialta?

Muutamia vuosia tämän jälkeen syntyi ekosuunnitteludirektiivi, jonka tavoitteena on karsia energiatehottomimmat tuotteet EU:n markkinoilta. Nyt lähes 20 vuotta minun ja kollegoideni työstä on alkamassa ekosuunnitteludirektiivin toinen aikakausi, jossa pohditaan miten tuoteryhmäkohtaisilla asetuksilla voitaisiin edistää kiertotaloutta. Tämän lisäksi komissio tarkastelee nyt tosissaan kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapintoja. Tuolloin tunnistamamme tarve fiksummalle lainsäädännölle onkin pikkuhiljaa kääntymästä utopiasta realismiksi.

Mielestäni olemme Suomessa oikealla tiellä, ja monessa suhteessa olemme jopa edelläkävijöitä. Kiertotalous kokonaisuutena vaatii kuitenkin koko arvoketjun kattavaa systeemistä muutosta. Muutos edellyttää sekä keppiä että porkkanaa sopivassa suhteessa. Tähän meillä on vielä matkaa ja matkan varrella vaaditaan rohkeita päätöksiä. Suunta on kuitenkin oikea.

Kirjoittaja: Johtaja Isa-maria Bergman vastaa materiaalitehokkuuden sekä kestävien julkisten hankintojen kokonaisuudesta Motivassa.
puh. 09 6122 5010, isa-maria.bergman@motiva.fi



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Sivua päivitetty viimeksi 9.10.2018

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.