Energiatehokkuussopimukset

Vapaaehtoisuuteen perustuvien energiatehokkuussopimusten tavoite on tehostaa energiankäyttöä teollisuudessa, energia- ja palvelualalla, kiinteistöalalla, kunta-alalla sekä öljylämmityskiinteistöissä. Sopimukset ovat valtion ja toimialojen yhdessä valitsema keino täyttää Suomelle asetetut kansainväliset energiatehokkuusvelvoitteet ilman uutta lainsäädäntöä tai muita uusia pakkokeinoja.

Kunta-alan energiatehokkuussopimus 2017-2025

Vuoden 2017 alussa käynnistynyt kunta-alan energiatehokkuussopimus on työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja Kuntaliiton välinen sopimus energian tehokkaammasta käytöstä kunta-alalla.

Kunnat, kaupungit ja kuntayhtymät allekirjoittavat liittyjäkohtaisen energiatehokkuussopimuksen, jossa ne sitoutuvat kunta-alan energiatehokkuussopimuksen toimenpiteisiin ja tavoitteisiin.

Sopimuksen mukaisesti liittyjän asuinrakennuskanta liitetään ensisijaisesti kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen vuokra-asuntoyhteisöjä koskevaan toimenpideohjelmaan.

Kunta-alan energiatehokkuussopimus ja energiaohjelma 2008-2016

Kuntien energiatehokkuussopimus ja energiaohjelma 2008-2016 tukivat energiatehokkuuden parantamista, ja niihin sisältyi myös uusiutuvan energian käytön edistämiseen liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Sopimuksen ja ohjelman keskeinen tavoite oli yhdeksän prosentin energiansäästö jaksolla 2008-2016.

Kunta-alan energiatehokkuussopimus 2008-2016 koostui kahdesta sopimusmallista:
  • Suurille ja keskikokoisille kunnille energiatehokkuussopimus (KETS).
  • Pienille kunnille energiaohjelma (KEO).

Vuoden 2016 lopussa päättyneen kunta-alan energiatehokkuussopimuksen ja energiaohjelman piirissä on ollut yli 77 prosenttia Suomen asukkaista, yhteensä 117 kuntaa ja 15 kuntayhtymää.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 31.8.2017