Elintarvikkeet

Valtioneuvosto julkaisi kesäkuussa 2016 periaatepäätöksen julkisten ruokapalveluhankintojen arviointiperusteista. Valtioneuvosto edellyttää, että julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa tavoitellaan korkeaa laatua ja kokonaistaloudellista kestävyyttä. Tähän päästään vaatimalla hankinnoissa sellaisten elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden käyttöä, jotka on tuotettu ympäristön kannalta hyvillä viljely- ja tuotantomenetelmillä ja eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta edistävillä tavoilla.

Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Motiva on laatinut oppaan, jonka kriteerit kattavat eläinten hyvinvointi- ja terveyskysymykset, elintarviketurvallisuuden, ympäristövaikutukset ja sosiaalisen vastuullisuuden. Terveysnäkökulma on esitetty vähimmäisvaatimuksena noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia.  Oppaan avulla julkinen hankkija voi omien tavoitteidensa mukaisesti asettaa elintarvikkeille vastuullisuuskriteereitä.

Hankintojen vaikuttavuus

On oleellista tiedostaa, mihin asiaan tietyllä hankinnalla tai valinnalla pyritään vaikuttamaan. Julkisella hankkijalla on hyvä olla hankintojen taustalla strategia, jonka avulla hankkija pystyy linjaamaan valintoja. Usein on järkevää kirjata ylös vastuullisuuden eri osa-alueet ja pohtia, mitkä ovat omalle kunnalle tai organisaatiolle tärkeitä hankinnoilla edistettäviä tavoitteita kullakin vastuullisuuden osa-alueella. Tämän jälkeen kannattaa valita hankintakriteerit tai muut keinot tavoitteiden saavuttamiseksi.

Eläinten hyvinvointi ja terveys, elintarviketurvallisuus

Eläinten hyvinvointi ja terveys sekä elintarviketurvallisuus ovat yhtenä vastuullisuuden näkökulmana Motivan oppaassa vastuullisiin elintarvikehankintoihin. Hyvinvointi on laaja käsite, johon sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille. Elintarviketurvallisuudella tarkoitetaan näissä kriteereissä niin mikrobiologista, kemiallista, fysikaalista, koostumukseen ja tuotantomenetelmiin liittyvää elintarviketurvallisuutta. Suomessa on erittäin kattavia seuranta- ja valvontajärjestelmiä, joilla voidaan seurata niin elintarviketurvallisuutta kuin eläinten hyvinvointia. Näitä kannattaa hyödyntää myös pohdittaessa oman hankinnan vastuullisuuskriteereitä.

Yhtenä esimerkkinä seurantajärjestelmästä toimii sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava, jossa on mukana noin 97 % Suomen sikatiloista. Sikavaan kuuluvilla tiloilla seurataan muun muassa hännänpurentaa, joka on yksi sikojen hyvinvoinnin indikaattori. Hännänpurenta on häiriökäyttäytymisen muoto, jossa stressaantunut sika puree karsinatoverinsa häntää. Suomea, Ruotsia ja Norjaa lukuun ottamatta muualla Euroopassa on edelleen yleistä, että saparot typistetään rutiininomaisesti, vaikka se on direktiivissä kielletty. Julkisten hankintojen tekijä voi edellyttää, että sianliha on peräisin eläimestä, jonka saparoa ei ole katkaistu puremisen ehkäisemikseksi.

Ympäristövaikutukset

Elintarvikkeiden tuotanto aiheuttaa monia erilaisia ympäristövaikutuksia Oppaan vaatimuksissa ja kriteereissä ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan sekä alkutuotannon aiheuttamia ilmasto- ja rehevöittäviä päästöjä että alkutuotannon ja jatkojalostuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia energian ja materiaalien kulutuksessa. Ympäristövaikutuksia on myös tuotantoketjussa käytettävillä pakkauksilla, kuljetuksilla sekä ruokahävikillä, jota syntyy elintarvikeketjun jokaisessa vaiheessa.

Voimassa olevan hankintalain (1397/2016) mukaan ympäristövaikutusten huomioon ottamisen julkisissa hankinnoissa pitäisi perustua elinkaariarviointiin. Tämä tarkoittaa, että hankintayksikkö voi huomioida tekijöitä, jotka sijoittautuvat johonkin hankinnan kohteen elinkaaren vaiheeseen, esimerkiksi tuotantoprosessiin silloinkin, kun kyseiset tekijät eivät ole osa hankinnan kohdetta (§ 94 ). Tämä edellyttää, että prosesseihin ja menetelmiin kohdistuvien ympäristövaatimusten on liityttävä hankinnan kohteeseen ja oltava oikeassa suhteessa sopimuksen arvoon ja saavutettaviin tavoitteisiin nähden.

Hankintayksikkö voi siis edellyttää esimerkiksi ympäristöystävällistä tuotantomenetelmää, silloin kun vaatimus liittyy hankinnan kohteeseen. Esimerkiksi kasvihuonetuotteiden osalta kasvihuoneen energiankulutus on merkittävin ilmastovaikutusten aiheuttaja, sillä energia voi aiheuttaa, jopa yli 90 % kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutuksesta. Tähän voidaan hankinnalla vaikuttaa vaatimalla, että XX % kasvihuoneen käyttämästä energiasta on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä.

Myös viljatuotteiden osalta ympäristövaikutuksia voidaan vähentää tekemällä parannuksia viljan viljelyssä esimerkiksi lisäämällä ravinteiden kiertoa. Korvaamalla eläinten ruokinnassa soijarouhe rypsillä tai muulla kotimaisella raaka-aineella, voidaan vähentää soijan viljelystä aiheutuvia maankäytön muutosta, joka on merkittävä ilmastovaikutuksen aiheuttaja.

Luonnonkalan osalta hankkijan kannattaa suosia mahdollisuuksien mukaan kotimaista Itämerestä tai sisävesiltä pyydystettyä kalaa, koska siten saadaan poistettua vedestä ravinteita. Lisäksi ainakin tuontikalan osalta on hyvä vaatia kalaa, joka on WWF:n Kalaoppaan suosituslistan mukaisia. Opas ohjaa valitsemaan kestävästi kalastetuista kalakannoista.

Sosiaalinen vastuullisuus

Sosiaalisella vastuullisuudella tarkoitetaan, että hankinnassa otetaan huomioon hankinnan vaikutukset laajemmassa yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Näin voidaan vaikuttaa muun muassa markkinoihin, työntekijän oikeuksiin, ympäristön suojeluun, taloudelliseen kestävyyteen, eettisyyteen, työllistymiseen ja ihmisoikeuksiin.

Eri elintarvikkeilla voi olla hyvinkin erilaisia sosiaalisia haasteita. Esimerkiksi tuontielintarvikkeista on usein vaikeaa todentaa sitä, millaisissa työolosuhteissa tiloilla työskennellään. Jos on ilmeistä, että sopimuskaudella voi tavarahankinnassa nousta esiin ongelmia työ- ja ihmisoikeuksien noudattamisessa, tulisi hankintayksikön sisällyttää näiden hankintojen sopimusehtoihin työ- ja ihmisoikeuksien noudattamista koskevia kohtia.

Julkisissa hankinnoissa voidaan soveltaa myös työllistämisehtoa asettamalla sopimusehtoihin sopimustoimittajalle velvoite työllistää esimerkiksi pitkäaikaistyötön, maahanmuuttaja, osatyökykyinen tai vammainen työ-, oppisopimus- tai työkokeilupaikkaan. Työllistäminen voidaan tehdä mihin tahansa tehtävään yrityksen tai alihankkijan palveluksessa.

Opas ja kriteerit ovat luettavissa Kriteerit-välilehdeltä.


Lisätietoa ja lähteitä

Valtioneuvoston periaatepäätös julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen arviointiperusteista (ympäristömyönteiset viljelytavat, elintarviketurvallisuutta ja eläinten hyvinvointia edistävät tuotanto-olosuhteet)

Julkaistu: 29.6.2016

Valtioneuvoston periaatepäätös julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen arviointiperusteista (pdf) (82.4 KB)

Valtioneuvosto edellyttää, että julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa tavoitellaan korkeaa laatua ja kokonaistaloudellista kestävyyttä. Tähän päästään vaatimalla hankinnoissa sellaisten elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden käyttöä, jotka on tuotettu ympäristön kannalta hyvillä viljely- ja tuotantomenetelmillä ja eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta edistävillä tavoilla.

Perinteisten hankintojen lisäksi tulee hallitusohjelman mukaisesti edistää innovatiivisia julkisia hankintoja. Ne toteutetaan tiiviissä vuoropuhelussa tilaajan, tuottajan ja sidosryhmien kanssa, ja niillä haetaan esimerkiksi tuotannon tehostamista tai tuotteen hiilijalanjäljen tai elinkaarisen ympäristövaikutuksen tai kokonaiskustannusten alentamista.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä tuodaan esille yksityiskohtaisia tuoteryhmittäisiä kriteereitä, joita voidaan esittää elintarvikkeen ominaisuuksille. Lisäksi esitetään myös muita, tarjoajien syrjimättömyyden huomioivia näkökohtia, joita voidaan tilanteen ja harkinnan mukaan hyödyntää hankintamenettelyssä.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 8.10.2018

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.