Oma energiantuotanto


Valtio, kunnat ja kuntayhtymät tuottavat ja hankkivat vuosittain mittavia määriä sähkö- ja lämpöenergiaa. Sähkömarkkinoiden avauduttua kuntien asema paikallisena energiantuottajana on muuttunut. Nykyisin kunnat voivat toimia energiantuottajina, hankkijoina tai molempina.

Energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden mukaan valtionhallinto luopuu toimitilojensa öljylämmityksestä vuoteen 2025 mennessä ja kaikkia julkisia toimijoita kannustetaan samaan. Suomi on myös sitoutunut luopumaan kivihiilen käytöstä energiantuotannossa vuoteen 2030 mennessä.

Palaa otsikoihin


Uusiutuvan energian sertifioidut asentajat
Uusiutuvan energian sähkö- tai lämmitysjärjestelmien asennustyössä on mahdollista käyttää nykyään myös sertifioituja asentajia.

Sertifioitujen asentajien luetteloon on koottu aurinkolämpö-, aurinkosähkö-, biolämpö-, lämpöpumppu- ja pellettiasentajien yhteystiedot.

Sertifioidut asentajat
Palaa otsikoihin


Palaa otsikoihin

Sähköntuotanto

Uusiutuvaa energiaa kannattaa ottaa käyttöön luovasti. Esimerkiksi kiinteistökohtainen rakennusten katoille sijoitettu aurinkoenergiatuotanto voi olla toimiva ratkaisu. Monissa julkisissa kiinteistöissä, kuten logistiikkakeskuksissa, urheiluhalleissa ja kauppakeskuksissa riittää suuria kattopintoja hyötykäyttöön. Oma aurinkosähkön tuotanto onkin kasvanut huomattavasti viime vuosina julkisen sektorin kiinteistöissä.

Kunnan tai valtion omien budjettivarojen lisäksi aurinkoenergiahankintoja voi toteuttaa muun muassa leasing-rahoituksella tai pitkäaikaisella energian ostosopimuksella. Esimerkiksi Kuntarahoitus tarjoaa edullista rahoitusta kuntien energiainvestointeihin.

Aurinkovoimalan rahoituksen, ylläpidon ja huollon voi ulkoistaa järjestelmän toimittajalle. Kätevä tapa hankkia aurinkosähköä on osallistua yhteiskilpailutukseen ja kimppahankintaan.
Palaa otsikoihin

Lämmöntuotanto

Yleisimmät lämmitystavat

Suomessa rakennettu ympäristö vastaa huomattavasta osuudesta energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Yleisimmät lämmitystavat asuin- ja palvelurakennuksissa ovat kaukolämpö, puu- ja sähkölämmitys.

Usein palvelurakennuksista ovat kaukolämmössä suuret taajamissa sijaitsevat rakennukset. Taajamien ulkopuolella käytetään vielä öljylämmitystä. Pieniä palvelurakennuksia lämmitetään usein sähköllä. Lämpöpumppujen määrä on selvässä kasvussa niin uusissa kuin vanhoissa rakennuksissa. Lämmitysenergian kulutuksesta suurin osa kuluu tilojen lämmitykseen ja lähes yhtä suuri osa ilmanvaihtoilman lämmittämiseen. Vähäisempi osuus kuluu käyttöveden lämmittämiseen.(1

Kunnat voivat vaikuttaa lämmitysenergian kulutukseen ja energiatehokkuuteen omien uudis- ja korjausrakennusten järkevällä lämmityksellä ja lämmityksen suunnittelulla. Ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä (4/2013, 2/2017) on energiatehokkuudelle määritelty vähimmäisvaatimukset, kun kyse on rakennuksen luvanvaraisesta korjaamisesta, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai teknisten järjestelmien uusimisesta.

Energiatehokkuuden parantamiseen annetaan asetuksessa kolme vaihtoehtoista reittiä. On tärkeää myös huomioida, että vuoden 2019 alusta rakennettavien uusien rakennusten, jotka ovat viranomaisten käytössä ja omistuksessa, tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia. Kunta voi viestiä myös kuntalaisille asuinrakennusten lämmitysenergian säästömahdollisuuksista sekä uusiutuvan energian käytöstä.

Tutustu kokonaisuudessaan rakennusten energiatehokkuutta koskevaan lainsäädäntöön ympäristöministeriön verkkosivuilla:
Rakennusten energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö

Lämmitysjärjestelmän valinta

Lämmitysjärjestelmän valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota hankinta- ja käyttökustannusten lisäksi ympäristöystävällisyyteen, käytön vaivattomuuteen sekä energiakustannuksiin nyt ja tulevaisuudessa. Täydentävät lämmitysjärjestelmät toimivat varalämmönlähteenä ja pienentävät ostoenergian tarvetta.

Vaihtoehtoja on monia ja valintaperusteita useita:
  • ympäristöseikat (hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöt);
  • polttoaineen hinta (tulevaisuuden hintakehitys);
  • helppohoitoisuus (varmatoimisuus);
  • käyttökustannukset;
  • investointikustannukset; ja
  • tilantarve.

Lämmitysjärjestelmän valintaa mietittäessä on myös hyvä miettiä, voiko lämmitysenergiantarvetta vähentää paremmalla eristyksellä ja tiiveydellä.

Kustannukset

Energianhinta eri muodoissaan tulee suurella todennäköisyydellä nousemaan rakennuksen elinkaaren aikana. Rakennuksen lämmitystarpeen pienentämiseen tähtäävät investoinnit tulevat aina kannattavammaksi takaisinmaksuaikojen lyhentyessä.

Lämmitysjärjestelmien kokonaiskustannuksiin vaikuttavat:
  • rakentamisvaiheen investoinnit;
  • vuotuiset energiakustannukset;
  • kiinteät vuotuiset perusmaksut; ja
  • huolto- ja korjauskustannukset.

Rakennuksen koko ja lämmitystarve vaikuttavat siihen kannattaako panostaa hieman kalliimpaan järjestelmään, jolla saadaan edullista energiaa vai järjestelmään, joka on edullisempi hankkia, mutta jolla saattaa olla kalliimpi energian hinta. Ympäristön kannalta on suositeltavaa valita uusiutuvaa energiaa käyttävä lämmitysratkaisu.


(1Sitra: Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt

Palaa otsikoihin


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 15.11.2018

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.