Liikkumisen ohjaus on osa kestävän liikkumisen keinovalikoimaa

Liikkumisen ohjaus on yksi keino muiden liikenteen kysynnän hallinnan keinojen – maankäytön suunnittelun, infrastruktuurin ja palvelujen tarjonnan, hinnoittelun ja sääntelyn – joukossa, kun halutaan vaikuttaa liikkumisen määrään ja jakautumiseen eri liikennemuotojen kesken.

Liikkumisen ohjaus on kustannustehokas ja helposti hyväksyttävissä oleva keino tai keinojoukko. Siinä korostuvat pääasiassa kannustavat ja informatiiviset keinot. Vaikuttavuudeltaan parhaat toimenpidevalikoimat yhdistelevät eri kysynnän hallinnan keinoja.

Raja liikkumisen ohjauksen ja muiden liikennepolitiikan keinojen välillä ei kuitenkaan ole tarkka, sillä liikkumisen ohjaukseen liittyy usein esimerkiksi matkustussääntöjen luominen ja pysäköinnin ohjaus sekä hinnoittelu työpaikalla. Lisäksi liikkumisen ohjaukseen kuuluu myös palvelujen kehittäminen.

Liikkumisen ohjausta voidaan pitää omana liikenteen kysynnän hallinnan keinona tai keinojoukkona. Seuraavassa on lyhyesti kuvattu miten liikenteen kysynnän hallinnan muilla keinoilla voidaan tukea kestävää ja energiatehokasta liikkumista ja kuljettamista.

Liikennejärjestelmän ja maankäytön vuorovaikutteisella suunnittelulla pyritään vähentämään liikkumisen ja auton käytön tarvetta. Kilpailukykyistä joukkoliikennettä on mahdollista tarjota tiiviisti kaavoitetuilla ja rakennetuilla alueilla. Tiiviit alueet voidaan silti rakentaa viihtyisästi. Tiivis rakentaminen mahdollistaa myös kävelyn ja pyöräilyn, kun välimatkat ovat lyhyitä.

Liikenneinfrastruktuurin ja -palvelujen tarjonnalla vaikutetaan liikenteen sujumisen ohella myös siihen, kuinka liikenne jakautuu eri liikennemuotojen kesken. Jos esimerkiksi rakennetaan paljon moottoriteitä ja parkkihalleja, mutta joukkoliikenteen vuorovälit ovat pitkiä ja pyöriä ei uskalla jättää asemalle parkkiin, auto on todennäköinen valinta monelle.

Liikenteen hinnoittelulla eli sillä kuinka paljon ja miten käyttäjät joutuvat maksamaan liikenneinfrastruktuurin ja -palveluiden käytöstä on palvelun laadun rinnalla merkittävä vaikutus kulkutavan valintaan.

Hinnoittelumekanismit eli taloudelliset ohjauskeinot:
  • polttoaine- ja autoverotus;
  • joukkoliikenteen subventiot eli tuet;
  • ruuhkamaksut ja -tullit;
  • pysäköintimaksut; ja
  • työsuhde-etujen verotus.

Lait ja säännöt vaikuttavat sekä suoraan liikkumiseen (esimerkiksi tieliikennelaki) että ohjaavat myös muita liikenteen kysynnän hallinnan osa-alueita (esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslaki, henkilöliikennelaki). Kuntatasolla päätetään esimerkiksi pysäköintinormeista ja katujen sulkemisesta autoliikenteeltä.

Liikkumisen ohjaus eli asenteisiin ja liikkumistottumuksiin vaikuttaminen on tärkeä liikenteen kysynnän hallinnan keino. Aina liikkumistottumusten muuttamisen esteenä ei ole palvelun huono laatu – usein kyse on siitä, etteivät ihmiset vain tule ajatelleeksi tai kokeilleeksi uusia tapoja liikkuja. Tietoa vaihtoehtoisista tavoista liikkua voidaan tarjota sähköisesti, asemilla, pysäkeillä, lehdissä, palvelupisteissä ja myös suoraan kotiin postitettuna.

Lisää aiheesta:

Liikennetarpeen arviointi maankäytön suunnittelussa (pdf) (3.9 MB)

Kestävää liikkumista – Opas kestävän kaupunkiliikenteen suunnitteluun (pdf) (4 MB)


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 5.9.2017