Energiapalveludirektiivi

Direktiivi energian tehokkaasta loppukäytöstä ja energiapalveluista eli Energiapalveludirektiivi (2006/32/EY) tuli voimaan 17.5.2006, ja se tuli panna kansallisesti toimeen 17.5.2008 mennessä.

Energiapalveludirektiivin soveltamisala on koko Suomen energian loppukäyttö, pois lukien merenkulku, lentoliikenne ja päästökaupan piirissä olevat teollisuuden toimipaikat.

Direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on asetettava 9 prosentin kansallinen ohjeellinen energiansäästön kokonaistavoite vuodelle 2016 ja käynnistettävä toimia, joiden tarkoituksena on edistää tavoitteen saavuttamista. Kiinteänä energiamääränä ilmaistun tavoitteen laskentaperusteena käytetään direktiivin soveltamisalaan kuuluvan energian loppukäytön virallisten tilastotietojen keskiarvoa jaksolta 2001-2005. Energiamääränä ilmaistuna tämä tarkoittaa Suomessa 17,8 TWh energiansäästötavoitetta vuonna 2016.

Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että julkisella sektorilla on esimerkkiasema direktiivin edellyttämissä toimissa sekä muun muassa käynnistettävä toimia energiatehokkuutta parantavien energiapalvelujen tai muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden saatavuuden ja kysynnän edistämiseksi.

Jäsenvaltiot raportoivat Euroopan komissiolle käynnistämistään toimista sekä niillä saavutetuista energiansäästöistä energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan vuosina 2007, 2011 ja 2014.

Suomen kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat

NEEAP-2

Suomen toisessa kansallisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa (NEEAP-2) esitetään laskennallinen arvio vuonna 2010 toteutuneesta energiansäästöstä sekä säästöarvio vuosille 2016 ja 2012. Ensimmäisen toimintasuunnitelman (NEEAP-1) Suomi toimitti komissiolle kesäkuussa 2007.

Suomen NEEAP-2:ssa on laskettu energiansäästövaikutukset yhteensä 36 energiatehokkuustoimelle. Näiden lisäksi suunnitelmaan on koottu noin 50 muuta energiatehokkuutta edistävää toimea. Vuodelle 2010 laskettu energiansäästö on ESD:n kattamalla energian loppukäytön alueella 12,1 TWh, joka direktiivin mukaisella laskentatavalla vastaa 6,1 % energiansäästöä. Vuoteen 2016 mennessä on näillä toimilla arvioitu energiansäästön nousevan lähes 13 % tasolle, eli ylittävän selvästi tavoitteen olevan 9 %, ja vuoteen 2020 mennessä yli 17 % tasolle.

NEEAP-2 palvelee kansallisia tarpeita. Se on luotettava tietopohja käynnissä olevien toimien ja ohjelmien arvioinnissa sekä tulevien kansallisten ilmasto- ja energiastrategioiden valmistelussa.

Suomen toinen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma NEEAP-2 (pdf) (1 MB)

NEEAP-2 – Liite 2 (pdf) (1.1 MB)

NEEAP-2 – Liite 3 (pdf) (657.9 KB)

EU:n komission energiapalveludirektiiviin liittyvät säästöjen laskentamenetelmät

Energiapalveludirektiivin mukaisesti komission tuli kehittää, käyttäen apunaan jäsenvaltioiden edustajista koostuvaa komiteaa, yhtenäiset laskentamenetelmät direktiivin tavoitteena olevien energiansäästövaikutuksen arvioimiseksi vuoden 2008 alkuun mennessä.

Työ osoittautui vuosia kestäneen kehitystyön jälkeenkin liian haasteelliseksi ja prosessin lopputuloksena komissio julkaisi elokuussa 2010 jäsenvaltioille ainoastaan suosituksina sekä top-down (ylhäältä alas laskenta) että bottom-up (alhaalta ylös) menetelmiä. Jäsenvaltioilla oli toista kansallista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaa tehdessään mahdollisuus käyttää myös kansallisia laskentamenetelmiä.

Euroopan komission energiapalveludirektiiviin liittyvät säästöjen laskentamenetelmät (pdf) (993,5KB)

Suomen kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat NEEAP-1 (2008-2010)

Kansallisen energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa on kartoitettu energiapalveludirektiivin soveltamisalan lähtötilanne. Lisäksi siihen on pyritty kokoamaan energian loppukäyttäjiin kohdistuvat sekä niin sanotut varhaistoimet (vuoden 1995 jälkeen, mutta ennen vuotta 2008 toteutetut toimet) että uudet toimet, joilla on energiansäästövaikutuksia.

Suomen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma NEEAP (2008-2010) (pdf) (448.9 KB)


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 10.8.2017