Direktiivit ohjauskeinona
Direktiivi on Euroopan unionin jäsenvaltioille tarkoitettu lainsäädäntöohje. Se ei suoraan muuta jäsenvaltion lainsäädäntöä, vaan antaa kansalliselle lainsäätäjälle toimintaohjeita. Lainsäätäjän velvollisuus on toteuttaa direktiivin sisältö maansa lainsäädännössä, mutta kussakin jäsenvaltiossa voidaan valita toteuttamisen muoto ja keinot. Jos valtion lainsäädäntö ennestään täyttää direktiivin vaatimukset, niin uusia lainsäädäntötoimia ei tarvita. Ihmisten arkipäivän toimintaa ohjaavat myös muun muassa energiamerkinnät, jotka perustuvat direktiiveihin.
Ekosuunnitteludirektiivi
Soveltamisalaltaan laajempi ekosuunnitteludirektiivi (2009/125/EY) korvasi 20.11.2009 energiaa käyttävien tuotteiden EuP-direktiivin (2005/32/EY). Ekosuunnitteludirektiivi eli ecodesign-direktiivi pannaan kansallisesti täytäntöön lailla tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista ja sitä täydentävällä valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi laki sisältää energiamerkintää ja energiatehokkuutta sekä siihen liittyvää tarkastustoimintaa koskevat säädökset.
Ekosuunnitteludirektiivi määrittelee energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelun ja tuotekehityksen ekologiset vaatimukset. Tavoitteena on ympäristönäkökohtien ja elinkaariajattelun integrointi tuotteiden suunnitteluvaiheessa. Direktiivillä edistetään kestävää kehitystä parantamalla energiatehokkuutta ja ympäristön suojelun tasoa sekä samalla energiahuoltovarmuutta.
Ekosuunnitteludirektiivi on puitedirektiivi, jonka nojalla annetaan tuoteryhmäkohtaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Niissä määritellään tuoteryhmäkohtaisesti tuotesuunnittelun ympäristövaatimukset.
Tuoteryhmäkohtaiset täytäntöönpanosäännökset
Euroopan komissio antaa ekosuunnitteludirektiivin nojalla tuoteryhmäkohtaisia säädöksiä.
Niitä voidaan antaa sellaisille energiaa käyttäville tuotteille, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
- tuotteen myyntimäärä EU:n alueella on yli 200 000 kpl valmistajasta riippumatta;
- tuotteella on merkittävät ympäristövaikutukset; ja
- tuotteesta aiheutuvien ympäristövaikutusten vähentämiseen nähdään olevan merkittävät mahdollisuudet ilman kohtuuttomia kustannuksia.
Tuoteryhmäkohtaiset täytäntöönpanotoimenpiteet valmistellaan Euroopan yhteisöjen komissiossa. Niitä valmistelee komission johdolla toimiva jäsenvaltioiden edustajista koostuva säätelykomitea. Ennen sääntelykomitean käsittelyä täytäntöönpanotoimenpidettä valmistellaan kuulemisfoorumissa, jossa on jäsenvaltioiden lisäksi edustettuina eri sidosryhmät. Säädösten noudattamista valvoo Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).
Valmistelutilanne muuttuu jatkuvasti, ja ajantasaiset tiedot tuoteryhmistä, joille asetukset on annettu löytyvät osoitteesta:
Energiamerkintädirektiivi
Energiamerkintädirektiivi (2010/30/EU) on ekosuunnitteludirektiivin ohella toinen puitedirektiiveistä, joka koskee tuotteiden energiatehokkuutta. Energiamerkintädirektiivissä säädetään tuotteeseen kiinnitettävästä energiamerkinnästä, joka auttaa loppukäyttäjää valitsemaan energiatehokkaan tuotteen. Kansallisesti energiamerkintädirektiivi on ecodesign-direktiivin tapaan pantu täytäntöön ekosuunnittelulailla.
Niihin tuotteisiin, joista on annettu tuoteryhmäkohtainen energiamerkintäsäädös, on kiinnitettävä energiamerkki. Merkki osoittaa tuotteen käytön aikaista energiankulutusta asteikolla A–G. Joissain tapauksissa käytössä ovat myös A-luokkaa paremmat luokat A+, A++ ja A+++.
Lisää aiheesta:
Energiatehokkuusdirektiivi (EED)
Uudelleen laadittu energiatehokkuusdirektiivi (EU) 2023/1791 tuli voimaan 10.10.2023 ja siihen liittyvä kansallinen toimeenpano on saatettava voimaan 10.10.2025 mennessä. Se korvaa energiatehokkuusdirektiivin (EU/27/2012), joka tuli voimaan 4.12.2012 ja sen muutoksen (EU) 2018/2002 24.12.2018.
Energiatehokkuusdirektiivillä säädetään EU- ja kansallisen tason energiatehokkuustavoitteista, kansallisesta energiansäästövelvoitteesta ja lukuisista energiatehokkuuden edistämisen toimenpiteistä.
Energiatehokkuusdirektiivin 2012 ja 2018 velvoitteet on kansallisesti toimeenpantu energiatehokkuuslailla (1429/2014), joka tuli voimaan 1.1.2015 ja muilla toimilla, joista vapaaehtoisella energiatehokkuussopimusjärjestelmällä on tärkeä rooli.
Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut toukokuussa 2023 työryhmän valmistelemaan uudistetun energiatehokkuusdirektiivin kansallista toimeenpanoa. Työryhmän työ valmistui 31.12.2024.
Lisää aiheesta:
Päästökauppadirektiivi
EU:n päästökauppadirektiivin tarkoitus on saada EU:n jäsenmaat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään kustannustehokkaalla tavalla ja pyrkiä täyttämään Kioton pöytäkirjan (1992) mukaiset tavoitteet. Päästökauppadirektiivi on ohjannut vuonna 2005 alkanutta Euroopan unionin sisäistä päästökauppaa.
Päästökaupan lainsäädäntökehikosta säädetään päästökauppadirektiivissä (2003/87/EY). Siinä säädetään muun muassa päästökauppaa koskevasta päästökatosta. Päästökauppajärjestelmä rakentuu kausiin, ja päästökauppadirektiiviä uudistetaan aina vastaamaan kunkin kauden päästövähennystavoitetta.
Päästökauppasektorin päästövähennystavoite on 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tällä pyritään siihen, että Euroopan unioni saavuttaa 40 prosentin päästövähennystavoitteen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Vuonna 2021 astui voimaan Eurooppalainen ilmastolaki, jonka myötä sitouduttiin saavuttamaan vähintään 55 prosentin päästövähennys vuotteen 2030 mennessä. Euroopan komissio antoi vuonna 2021 ilmasto- ja energialainsäädäntöehdotusten paketin, joka sisältää keinot siihen, millä tavalla 55 prosentin vähennystavoite toimeenpannaan.
Lisää aiheesta:
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD, 2010/31/EU, myöhemmin päivitetty muun muassa vuosina 2018 ja 2023), tarkoitus on parantaa rakennusten energiatehokkuutta koko Euroopan unionin alueella. Sen päätavoite on, että rakennussektori tukee EU:n ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energian käytön pienentämistä ja siirtymistä kohti lähes nollaenergiarakennuksia (nZEB) ja myöhemmin nollapäästöisiä rakennuksia.
Lue lisää:
Uusiutuvan energian RED III -direktiivi
RED III -direktiivi julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä ja se tuli voimaan 20.11.2023. Uuden RED III -direktiivin keskeisin tavoite on korottaa uusiutuvan energian koko EU:ta koskeva yleistavoite nykyisestä 32 prosentista 42,5 prosenttiin vuodelle 2030. Direktiivi sisältää myös tarkempaa sääntelyä useista eri aiheista, joista Suomelle tärkeimmät teemat ovat bioenergia, liikenne ja uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyt.
Jäsenvaltioilla on 18 kuukautta aikaa panna direktiivi täytäntöön omassa lainsäädännössään. Suomessa on käynnissä työ direktiivin vaatiman sääntelyn päivittämiseksi – erityisesti bioenergiaan liittyvien kestävyyskriteerien osalta. Kansallinen täytäntöönpano ja lainsäädännön päivitykset eivät ole vielä kaikilta osin käytössä.
Lisää aiheesta: