Sähkön pien­tuo­tan­to

Hyvä suunnittelu on kaiken lähtökohta. Heti alkuvaiheessa on hyvä pohtia eri sähköntuotantomuotojen mahdollisuudet omassa talossa/järjestelmässä. Tärkeää on myös tehdä tarvekartoitus, eli kartoittaa kuinka paljon ja mihin aikaan vuodesta/päivästä sähköä tarvitaan. Sillä on merkitystä erityisesti laitteiston mitoituksessa. Mikäli kyseessä ei ole uudiskohde, on hyvä käydä läpi omaa päivittäistä, viikoittaista ja kuukausittaista sähkönkulutusta esimerkiksi paikallisverkkoyhtiön online-palvelusta tai Fingridin Datahubista.

Lisäksi ennen laitteistojen hankintaa on tärkeää perehtyä paitsi itse tekniikkaan ja pientuotannon mahdollisuuksiin, myös pientuotantoa koskeviin pelisääntöihin.

Tuottaja tarvitsee tietoa muun muassa näiltä aihealueilta:

• tarvittavat luvat
• tuet
• verotus
• verkkoon liittämisen vaatimukset ja käytännöt
• sähkön myynti ja velvoitteet sähkömarkkinoilla.

Selkeintä on hankkia pientuotantolaitteisto ”avaimet käteen” palveluna, jolloin vastuu asennuksesta ja laitteistosta on yhdellä taholla”. On tärkeää muistaa, että sähköasennuksiin tarvitaan aina ammattitaitoinen henkilö. Mikäli kyseessä on yli 50 V:n vaihtojännitteinen, yli 120 V:n tasajännitteinen tai yleiseen sähköverkkoon kiinni kytkettävä sähköntuotantolaitteisto, työt on teetettävä riittävän sähköpätevyyden omaavalla yrityksellä tai henkilöllä, ellei itse omaa tarvittavaa sähköpätevyyttä. Lisäksi töitä ulkopuolisilla tahoilla teetettäessä on hyvä aina varmistua, että tekijällä on tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet hoidettuna. Uusiutuvan energian asentajarekisteristä voi etsiä lähellä olevia sertifioituja asentajia.

Järjestelmän toimittajan kanssa on tärkeää sopia kirjallisesti järjestelmän toimituksen sisällöstä ja mahdollisista lisämaksullisista toimenpiteistä. Työn valmistuttua asentajalta on saatava asianmukainen käyttöopastus ja käyttöönottopöytäkirja. Sähköturvallisuusvastuut koko laitteiston sähköasennusten osalta kuuluvat työn tehneelle sähköurakoitsijalle.

Laissa määritellään sähkön pientuotannolle joitakin helpotuksia muun muassa mittauksen ja verotuksen suhteen.

Sähkötuotannon mittaus

Voimalaitos, joka syöttää sähköä sähköverkkoon siirrettäväksi, on pääsääntöisesti varustettava mittauslaitteistolla. Verkosta oton ja verkkoon syötön mittaamisesta vastaa aina verkonhaltija. Mittari on verkonhaltijan omistuksessa ja verkonhaltija huolehtii sen luennasta.

Nimellisteholtaan enintään 100 kVA:n sähköntuotantolaitteistoa ja usean sähköntuotantolaitteiston muodostamaa voimalaitosta, jonka nimellisteho on enintään 100 kilovolttiampeeria, ei kuitenkaan tarvitse varustaa erillisellä mittauslaitteistolla, jos sähkönkäyttöpaikka, jossa sähköntuotantolaitteisto tai voimalaitos sijaitsee, on varustettu tuntimittauslaitteistolla tai varttimittauslaitteistolla, joka kykenee mittaamaan sekä sähköverkosta otetun että sähköverkkoon syötetyn sähkön määrän, taikka uudella etämittauslaitteistolla.

Säh­kö­ve­ro­vel­vol­li­suus

Sähköverovelvollisuutta koskeva lainsäädäntö on oleellinen mittaamisen kannalta, koska verotettava sähkö on mitattava. Sähköverovelvollisia ovat yleensä verkonhaltijat ja sähköntuottajat, ja heidän on tehtävä ilmoitus sijaintipaikkansa tullipiirille. Sähköntuottajien kohdalla sovelletaan kuitenkin helpotuksia pientuottajille.

Sähköverovelvollisuudella viitataan sekä sähkön valmisteveroon että huoltovarmuusmaksuun.

Sähkön pientuottajat jakautuvat sähköverovelvollisuuden suhteen kolmeen kategoriaan sähköntuotantolaitteiston nimellistehon ja vuotuisen sähköntuoton perusteella:

• Enintään 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisilla mikrovoimalaitoksilla sähköä tuottavat on vapautettu kaikista sähköverotuksen velvollisuuksista.
• Yli 100 kilovolttiampeerin nimellistehoiset, mutta enintään 800 000 kilowattituntia vuodessa tuottavat sähkön pientuottajat rekisteröityvät Verohallinnolle sähköverovelvollisiksi. Näidenkään pientuottajien ei tarvitse maksaa sähköveroa, mutta he antavat kerran vuodessa vuosiveroilmoituksen ns. nollaveroilmoituksena, jota käytetään hyväksi valvottaessa verottoman vuosituotannon rajaa.
• Sähköntuottaja, joka tuottaa sähköä nimellisteholtaan on yli 100 kVA sähköntuotantolaitteistolla, jonka vuosituotanto on yli 800 000 kWh, antaa normaalin veroilmoituksen (verolliset ja verottomat toimitukset) kuukausittain riippumatta siitä, syöttääkö sähköä sähköverkkoon vai ei.

Pientuottaja on luonnollisesti velvollinen maksamaan sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua verkosta ostamansa sähkön osalta.

Tuloverotus

Pientuottaja, joka syöttää ylimääräisen sähkönsä verkkoon ja saa siitä korvauksen, on verovelvollinen siitä saadusta tulosta. Verohallinto on laatinut valtakunnallisen ohjeistuksen pientuottajan myymän sähkön tuloverotuksesta.

Ohjeen mukaan sähkön myynnistä saatu tulo ja siihen kohdistuvat menot ilmoitetaan veroilmoituksella vain silloin, kun sähkö myynti on voitollista. Jos sähkön myynnistä ei jää verotettavaa tuloa, veroilmoituksella ei ilmoita asiasta mitään. Käytännössä kotitalouden harjoittamaan sähkön myyntiin liittyvät vuotuiset menot ja poistot ovat lähes poikkeuksetta niin suuret, että kotitalouden harjoittamasta pienimuotoisesta sähköntuotannosta ei muodostu verotettavaa tuloa. Pienimuotoista sähköntuotantoa ei siten tarvitse pääsääntöisesti ilmoittaa verotuksessa.

Ilmoitus voi­ma­lai­tok­ses­ta ja tuo­tan­toen­nus­teen laatiminen

Sähkömarkkina-asetuksen mukaan voimalaitoksen haltijan ei tarvitse tehdä alle 1 MVA:n tehoisesta voimalaitoksestaan ilmoitusta Energiavirastolle. Pientuottajalla ei ole myöskään velvollisuutta tuotantoennusteen tekemiseen kantaverkkoyhtiö Fingridille.

Pientuotantohankkeessa on jo ennen laitteistojen hankintaa varmistettava kunnan rakennusvalvonnasta suunnitellun sijoituspaikan kaava- ja rakennusmääräykset ja siten mahdollisuus sijoittaa laitteisto kyseiseen paikkaan. Vaadittavat luvat vaihtelevat kunnittain ja laitostyypeittäin, ja riippuvat laitoksen ominaisuuksista, kuten koosta ja sijoituspaikasta.

Pienvoimalaitokselle tarvittava lupa voi olla rakennuslupa, toimenpidelupa tai lupaa ei tarvita ollenkaan. Katon lappeen suuntaisesti asennetut aurinkopaneelit on useissa kunnissa vapautettu luvista, jolloin vain kaupunkikuvaan tai ympäristöön merkittävästi vaikuttavan aurinkopaneelin tai -keräimen asentaminen tai rakentaminen vaatii toimenpideluvan. Poikkeuksena ovat muun muassa suojellut rakennukset, minkä lisäksi myös suuret järjestelmät voivat edellyttää esimerkiksi rakennusluvan. Suojelukohteissakaan aurinkosähkö ei ole suoraan poissuljettu, vaan näissä tehdään tapauskohtaista harkintaa. Pientuulivoimalaitoksilta edellytetään usein maisemallisten vaikutusten arviointia. Tuulivoiman pientuotannolle vaaditaan useimmiten kaava-alueella rakennus- tai toimenpidelupa. Kaava-alueen ulkopuolella vaaditaan tyypillisesti vain toimenpidelupa.

Rakennushankkeisiin liittyvää lupatietoa löytyy myös kootusti LUPAPISTE.fi -verkkopalvelusta. Sivustolla luvanhakijat voivat lähettää rakentamiseen liittyviä neuvontapyyntöjä ja rakennushankkeiden suunnitelmat voidaan valmistella alusta loppuun sähköisesti yhdessä viranomaisten ja muiden rakennusalan ammattilaisten kanssa. Lupapiste sujuvoittaa lupakäsittelyä ja vapauttaa luvanhakijan virastoaikatauluista sekä paperisten asiakirjojen toimittamisesta.

Kunnan rakennusvalvonnasta kannattaa myös tiedustella milloin naapurien kuuleminen on tarpeellista. Esimerkiksi aurinkopaneelien asennuksessa ei naapurien mielipidettä välttämättä tarvita, mutta pientuulivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä se todennäköisesti vaaditaan, mikäli laitteisto on näköetäisyydellä naapuritalosta. Vaikka virallista kuulemismenettelyä ei vaadittaisikaan, hyvän naapurisovun vuoksi on syytä kuitenkin ilmoittaa aikomuksistaan naapureille.

Omaan jakeluverkonhaltijaan kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mikäli suunnitelmissa on verkkoon liitettävä järjestelmä. Energiateollisuus ry (ET) on tehnyt ilmoituslomakkeen, jossa laitteiston liittämisestä ilmoitetaan verkkoyhtiölle. Yleensä laitteiston asentaja toimittaa lomakkeen verkkoyhtiöön. Samalla asentajan on toimitettava asiakkaalle ja verkkoyhtiölle laitteistoa koskeva käyttöönottotarkastuspöytäkirja.

Sähkömarkkinalain mukaan verkonhaltijalla on verkon kehittämisvelvollisuus, sekä tuotannon liittämisvelvollisuus tekniset vaatimukset täyttäville sähköntuotantolaitoksille kohtuullista korvausta vastaan. Lain mukaan ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla tasapuolisia ja syrjimättömiä. Lisäksi liittyjälle on annettava arvio liittymiskustannuksista, joihin ei saa kuulua verkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia, mikäli tuotantolaitoksen nimellisteho on alle 2 MVA. Verkonhaltijalla on myös tuotannon siirtovelvollisuus kohtuullista korvausta vastaan. Siirrosta jakeluverkossa saa periä enintään 0,07 snt/kWh.

Mikrotuotannon verkkoon liittymisen tekniset vaatimukset 

Tuotantolaitteistosta on ennen käyttöönottoa ilmoitettava verkonhaltijalle, jolle on myös etukäteen toimitettava vaadittavat tekniset tiedot. Tuotantolaitteiston tulee täyttää tekniset turvallisuusvaatimukset, kuten liitäntälaitteen suojausasettelu, saarekekäytön estosuojaus sekä erotuskytkin verkossa tai kiinteistössä tehtäviä töitä varten.

Jakeluverkonhaltijalla on oltava joko rajoittamaton pääsy erottimelle tai kaukokytkentämahdollisuus. Tuotantolaitos ei myöskään saa aiheuttaa häiriötä verkkoon ja sen saa kytkeä vain asianmukaiset sähköasennusluvat omaava ammattitaitoinen henkilö. Saman sähköliittymän takana oleva tuotanto ja kulutus tulee mitata erikseen.

Energiateollisuus ry (ET) julkaisi vuonna 2025 jäsenyrityksilleen päivitetyn suosituksen pientuotannon liittämisestä jakeluverkkoon helpottamaan sähköntuottajan tuotantolaitoksen hankintaa ja verkkoon liittämisprosessia. ET on myös julkaissut suositukset verkkoon liitettävien laitteistojen teknisistä vaatimuksista sekä siihen liittyvän ohjeistuksen.

Sopimukset 

Verkkoon liityttäessä ja sinne sähköä siirrettäessä on tehtävä paikallisen jakeluverkkoyhtiön kanssa tuotannon verkkopalvelusopimus. Tuotantolaitoksen koosta ja asennuspaikasta riippuen voidaan tarvita myös erillinen tuotannon liittymissopimus. Jos tuotantolaitos liitetään kulutuskohteeseen, jossa on jo voimassa kulutuksen liittymissopimus, ei yleensä ole välttämätöntä tehdä erillistä tuotannon liittymissopimusta. Tällaisessa tapauksessa voidaan jatkaa olemassa olevalla liittymissopimuksella.

Verkkopalvelusopimus voidaan mikrotuotannon tapauksissa tehdä laajentamalla olemassa olevaa verkkopalvelusopimusta tuotannon verkkopalvelua koskevalla liitteellä. Käytännössä asiakkaan kanssa ei siis ole välttämätöntä tehdä varsinaisesti uutta verkkopalvelusopimusta, vaan olemassa olevan sopimuksen täydentäminen riittää, jos kohde on jo kytketty verkkoon.

Muualla verkossa:
Sähkön pientuotanto ja sähkövarastot
Pientuotannon ja sähkövarastojen yleistietolomake
201/2025 Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta

Usein suurin hyöty mikrotuotantolaitoksista saadaan, kun omalla tuotannolla korvataan ostosähköä. Ajoittain saattaa kuitenkin esiintyä tilanteita, jolloin tuotantolaitos tuottaa enemmän kuin kohteessa on sähkönkulutusta. Erityisesti aurinkosähkövoimalaitoksista voi sähköä riittää keväällä ja kesällä myös myyntiin. Kenellä tahansa on oikeus siirtää sähköä verkkoon, kun tuotantolaitoksen liityntä ja mittaus täyttävät niille asetetut vaatimukset, ja tuottajalla on sähkölle ostaja.

Verkonhaltija ei saa verkon häviöenergiaa lukuun ottamatta ostaa sähköä, vaan pientuottajan on tehtävä sähkönmyyntisopimus sähkönmyyjän kanssa. Suurin osa sähkönmyyjistä ostaa asiakkaidensa tuotantoa. Sähkönmyyntisopimuksen voi tehdä saman yhtiön kanssa, jolta itse sähköä ostaa tai jonkin toisen yhtiön kanssa. Usein ehdot ovat paremmat, jos samalta yhtiöltä myös ostaa sähköä. Energiaviraston sähkön hintavertailusivuilta voi etsiä yhtiöitä, jotka ovat valmiita ostamaan pientuottajan tuottaman sähkön. Sivuilla on linkit yhtiöiden omille sivuille, joilla voi vertailla hintoja ja pyytää tarjousta.

Hinnoitteluperiaatteet on hyvä käydä tarkasti läpi sähköyhtiön kanssa. Korvaus tuotetusta sähköstä vaihtelee yhtiöittäin. Yleisin korvausperiaate on sähköpörssin spot-hinta vähennettynä kulukorvauksella. Ostosopimuksen ehtona sähköyhtiö voi edellyttää kyseisen yhtiön kanssa tehtyä sähkönmyyntisopimusta, tai sähköyhtiö voi veloittaa ostosopimuksesta käsittelykuluja, jos myyntisopimusta ei ole tehty kyseisen yhtiön kanssa. Myös laskutus voidaan hoitaa useammalla eri tavalla sähköyhtiöstä riippuen.

Sähköntuottajan on myös sovittava tasepalvelusta sähköyhtiön kanssa. Tasesähköön liittyvät velvoitteet kuuluvat tuottajan sähkömarkkinavelvoitteisiin. Alle 1 MVA:n laitoksen tasevastuun- ja -ilmoitukset hoitaa sähkön ostaja pientuottajan puolesta.