Tuulivoima Suomessa

Vuoden 2023 lopussa Suomessa oli yhteensä 1 601 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa, joiden kapasiteetti oli 6 949 MW.

Suomen tuulivoimalat tuottivat vuonna 2023 sähköä 14,4 TWh, mikä vastasi noin 18 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta.

Tuulivoima-ala on saavuttanut vuodelle 2020 asetetun noin 6 prosentin tuotantotavoitteen, vaikka syöttötariffin koko tuulivoimakiintiö ei tullutkaan täyteen. Tavoitteeseen päästiin teknologisen kehityksen ansiosta: uudet tuulivoimalat tuottavat enemmän sähköä kuin vanhemman sukupolven voimalat.

Tyypillisimmillään maalle rakennettavissa tuulipuistoissa on 6–20 voimalaa, mutta suurimmilla suunnitelluilla alueilla niitä on jopa yli 100. Maalle suunnitellut tuulivoima-alueet sijoittuvat ympäri maata, mutta isompi keskittymä on Pohjanlahden rannikon tuntumassa. Suuremmat tornikorkeudet mahdollistavat tuulivoiman rakentamisen myös metsäiseen sisämaahan, jossa hyvät tuuliolosuhteet ovat rannikkoa korkeammalla.

Merelle rakennettavat tuulivoimalat ovat tyypillisimmillään noin 3–7 megawatin suuruisia. Suunnitelluissa hankkeissa on yhteensä noin 380 voimalaitosta, joiden yhteisteho on noin 2 800 MW. Merituulivoima-alueiden varausalueet sijaitsevat melko lähellä rannikkoa (noin 2–20 kilometrin etäisyydellä) ja vaihtelevat pinta-alaltaan.

Suomen Uusiutuvat ry:n sivuilla on yhteenveto Suomessa julkaistuista suunnitteilla olevista hankkeista. Sivuilla on myös kartta, josta voi tarkastella hankkeiden sijoittumista eri puolille Suomea. Tarkempia tietoja pidemmälle edenneistä hankkeista on Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien (ELY-keskus) sekä hankevastaavien verkkosivuilla.

Muualla verkossa:

Hankkeet ja voimalat Suomessa

Miten tuulivoimala toimii?

Tuuli syntyy, kun ilma liikkuu ilmamassojen lämpötila- ja paine-erojen seurauksena. Tuulen liike-energia voidaan muuntaa pyörimisliikkeeksi tuulivoimalan siipien avulla. Siivet pyörittävät generaattoriin kytkettyä akselia. Generaattorissa pyörimisenergia muutetaan sähköksi, joka johdetaan muuntajaan ja edelleen sähköverkkoon.

Rakenteeltaan nykyaikaiset tuulivoimalat perustuvat lentokonetekniikkaan. Suurin osa niistä on kolmilapaisia, vaaka-akselisia ja niiden roottorit kääntyvät tornissa tuulen mukaan.

Voimalan osat

Tuulivoimala koostuu lavoista, konehuoneesta (muun muassa generaattori ja vaihteisto), muuntajasta, tornista ja perustuksista. Teollisen kokoluokan voimalaitosten tornien korkeus vaihtelee 50 metristä noin 180 metriin. Tuulivoimaloiden koko on kasvanut viime vuosina huomattavasti, ja 2010-luvulla rakennettujen voimaloiden napakorkeus on 140–175 m. Roottorin halkaisijat vaihtelevat välillä 40–150 m. Tornit ovat yleensä putkimaisia terästorneja, jotka on kiinnitetty betonisiin tai teräsrakenteisiin perustuksiin.

Eri voimalaitosvalmistajien mallit poikkeavat jossain määrin toisistaan johtuen erilaisista teknisistä ratkaisuista. Suurin ulkoinen ero näkyy yleensä konehuoneen muodossa ja koossa mutta myös torneissa on eroja.

Tuulivoimalayksiköiden teho on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Jo pystytetyt maatuulivoimalat ovat tyypillisimmin kokoluokkaa 1–3 megawattia (MW), mutta tällä hetkellä rakennettavien ja suunnitteilla olevien voimalaitosten teho on yleensä noin 4–6 megawattia. Suurimpien markkinoilla olevien maatuulivoimalaitosten teho on noin 8–10 MW ja merituulivoimalaitosten jo selvästi yli 10 MW.

Tuulivoima-alueella tai tuulipuistolla tarkoitetaan aluetta, jolla on useita toisiinsa liitettyjä voimaloita, jotka on kytketty kokonaisuutena sähköverkkoon. Voimalat sijoitetaan näillä alueilla useiden satojen metrien päähän toisistaan. Sijoitusetäisyys määräytyy usean tekijän, kuten turbiinin koon, voimaloiden lukumäärän ja voimaloiden sijoituskuvion perusteella. Tuulivoimaloiden välisten etäisyyksien on oltava noin viisi kertaa roottorin halkaisijan verran eli noin 600-1 000 metriä.

Käynnistyäkseen tuulivoimalaitos vaatii noin 3 m/s tuulen. Laitoksen teho lisääntyy nopeasti tuulen nopeuden kasvaessa. Voimalat saavuttavat ominaisuuksiensa mukaisesti nimellistehonsa, kun tuulennopeus on noin 10–15 metriä sekunnissa. Kun tuulen nopeus kasvaa 15–25 m/s tehoa joudutaan mahdollisesti rajoittamaan. Yleensä laitos pysäyttää itsensä yli 25–30 m/s tuulen nopeuksissa, jotta vältytään laitevaurioilta.

Laitokset rakennetaan automaattisiksi, joten työvoimaa tarvitaan lähinnä vikojen korjaukseen ja huoltoon. Tuulivoimalan käyttöikä on 20–30 vuotta, jonka aikana osia joudutaan vaihtamaan ja korjaamaan.

Lähteet:
Tuulessa on voimaa -esite. Motiva Oy ja OPET Finland yhteistyössä Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n kanssa.

Tuulivoimaloiden sijoittamiseen vaikuttavat keskeisesti teknistaloudelliset tekijät sekä sijaintialueiden ympäristöarvot ja muu alueidenkäyttö. Ympäristötekijöiden vaikutuksista laitosten sijoittamiseen on kerrottu tarkemmin kappaleessa Tuulivoiman ympäristö- ja muut vaikutukset.

Alueen teknistaloudelliseen soveltuvuuteen ja kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät. Pelkästään hyvät tuuliolosuhteet eivät yksinään riitä takaamaan hankkeen toteutumista. Voimalan rakennuskustannukset nousevat merkittävästi, jos se ei ole helposti liitettävissä olemassa olevaan infrastruktuuriin, kuten sähkön jakeluverkkoon ja tiestöön.

Tuuliolosuhteet

Tuuliolosuhteet ovat tärkein tekijä valittaessa teknistaloudellisesti kannattavinta paikkaa tuulivoimaloille. Tuulivoimatuotantoon sopivien, riittävän tuulisten alueiden kartoittamiseksi toteutettiin Tuuliatlas-hanke, jossa mallinnettiin Suomen tuuliolosuhteita koko maan laajuudessa.

Tuuliatlaksen valmistumisen (2009) jälkeen tuulivoimahankkeita on suunniteltu ja voimalaitoksia rakennettu rannikoiden ja tunturialueiden lisäksi myös sisämaan hyvätuulisille alueille.

Liityntä sähköverkkoon

Tuulivoima-alueiden liittäminen sähkön siirtoverkkoon vaikuttaa hankkeen kokonaiskustannuksiin etenkin silloin, kun siirtoyhteydet ovat pitkiä. Lisäksi liittäminen saattaa vaikuttaa ylikunnallisesti sekä edellyttää muutoksia sähköasemaan tai uuden sähköaseman rakentamista.

Tyypillisimmillään kantaverkkoon liitettävät tuulivoima-alueet ovat teholtaan yli 15 megawattia. Tätä pienemmän tehon liittäminen kantaverkkoon ei ole yleensä tarkoituksenmukaista eikä kustannustehokasta. Hankkeesta vastaavan on sovittava tuulivoima-alueen liitynnän teknisestä toteutustavasta hyvissä ajoin verkonhaltijan kanssa.

Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid pitää huolen siitä, että siirtojärjestelmän kapasiteetti riittää kuljettamaan paikallisesti tuotetun suurenkin määrän sähköä juuri sinne missä kulutus on. Tuulivoiman keskittyminen erityisesti Pohjanmaalle ja Pohjois-Suomeen lisää tarvetta siirtokapasiteetin kasvattamiseen, kun sähkön kulutus on puolestaan keskittynyt eteläiseen Suomeen. Fingridillä onkin suunnitteilla ja rakenteilla runsaasti uutta siirtokapasiteettia.

Rakentamista ja huoltoa tukeva infrastruktuuri

Hankkeen kokonaiskustannuksia pienentää, mikäli rakennustöitä ja voimaloiden ylläpitoa palveleva infrastruktuuri on pääosin jo olemassa.

Tuulivoimaloiden suuret ja painavat osat asettavat omat vaatimuksensa kuljetukseen käytettävälle tiestölle. Teiden on oltava kantavia, eikä niissä saa olla liian jyrkkiä mäkiä, jotta voimalan osat voidaan kuljettaa rakennuspaikalle. Jo olemassa oleva tiestö, joka täyttää edellä mainitut vaatimukset vähentää kustannuksia selvästi. Usein tuulivoimayhtiö kuitenkin perusparantaa jo olemassa olevaa tiestöä ennen rakennustöiden alkamista.

Rakennuspaikka vaikuttaa tuulivoimaloiden perustusrakenteisiin ja siten kustannuksiin. Kantavalle maalle perustaminen on yleensä helpointa ja edullisinta.

Entä jos ei tuule?

Tuulivoiman tuotanto vaihtelee hetkittäin, joten tuulivoima ei voi toimia ainoana energianlähteenä, vaan se tarvitsee muuta sähköntuotantoa tasaamaan kulutuksen ja tuotannon välisen eron. Sähköjärjestelmässä on tuotantotavasta riippumatta varauduttava yllättäviin seisokkeihin. Tyynet päivät, joita Suomessa on harvoin, eivät ole ongelma silloin, kun tuulivoimalla tuotetaan vain osa sähköstä.

Kun tuulivoimaa on rakennettu enemmän kuin sähkönkulutuksen vaihteluväli on, järjestelmään tarvitaan lisää säätövoimaa. Suomessa säätövoimana toimivat pääasiassa vesivoima sekä naapurimaista ostettu sähkö. Yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden sähköpörssi (NordPool) voi tasapainottaa tuotannon ja kulutuksen lyhytaikaisia vaihteluja. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa myös enenevässä määrin kuluttajien (sekä isojen että pienten) osallistumisen sähkön tasapainottamiseen joustamalla omaa kulutustaan.

Vaikka tuulivoimaa tuotetaan edelleen osittain valtion tukemana, tuulivoima on silti yksi taloudellisimmista tavoista lisätä uusiutuvaa energiantuotantoa Suomessa. Uusimmat voimalaitokset on myös rakennettu kokonaan ilman valtion tukea.

Tuulivoiman syöt­tö­ta­rif­fi­jär­jes­tel­mä

Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuki tuli voimaan maaliskuussa 2011. Siinä tuulivoimalle maksetaan 83,50 euron takuuhintaa megawattitunnilta. Jos sähkön markkinahinta on matalampi, tuulisähkön tuottajalle maksetaan markkinahinnan ja takuuhinnan välinen erotus. Mikäli sähkön hinta on alle 30 €/MWh muuttuu tuki preemioksi, jolloin sähkön markkinahinnan päälle maksetaan 53,50 €/MWh. Yhteensä takuuhintaa voi saada 12 vuoden ajan.

Suomen hallitus päätti keväällä 2015 tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän sulkemisesta. Tuotantotukilain muutos astui voimaan 26.10.2015 ja syöttötariffijärjestelmä sulkeutui uusien tuulivoimaloiden osalta 1.11.2017. Tämän jälkeen ei järjestelmään ole enää hyväksytty uusia tuulivoimalaitoksia.

Päästövähennystavoitteet kuitenkin kiristyvät jatkuvasti ja loppuvuodesta 2018 kilpailutettiin uusiutuvan sähkön tuotantoa uuden tuotantotukilain mukaisesti.

Myönteisen tukipäätöksen sai 7 hanketta. Kukin myönteisen tukipäätöksen saanut sähköntuottaja saa oman tarjouksensa mukaisen preemion (pay-as-bid) ja tukea maksetaan 12 vuoden ajan. Tukiaika alkaa viimeistään kolmen vuoden kuluttua hyväksymispäätöksen antamisesta.

Merituulivoiman kokeiluhanke

Jotta merituulivoiman rakentamisesta saataisiin kokemuksia, työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) valitsi yhdeksästä tarjolla olevasta hankkeesta Suomen Hyötytuuli Oy:n Porin Tahkoluotoon suunnitteleman tuulivoimapuiston merituulivoiman kokeiluhankkeeksi. Merituulivoiman kokeiluhankkeessa on tarkoitus demonstroida Itämeren olosuhteisiin sopivia tuulivoimala- ja perustusratkaisuja, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa laajamittaisen merituulivoimarakentamisen Itämeren jääolosuhteissa.

TEM myönsi vuonna 2014 hankkeen toteuttamiseen 20 miljoonaa euroa investointitukea. Lisäksi hanke voi saada tuotantotukea tuotetun sähkön määrän mukaan 12 vuoden ajan. Tuen myöntämisen edellytyksenä oli, että tuen saajan on jaettava tietoa muille merituulivoiman hankekehittäjille merituulivoimalan rakentamisesta, käytöstä ja huollosta. Valitussa hankkeessa merkittävänä pidettiin meriperustusten testaamista jääoloissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) kaava- ja lupajärjestelmä asettaa puitteet niin tuulivoimarakentamiselle kuin muullekin rakentamiselle. Lisäksi tuulivoimarakentamista koskeva lainmuutos (134/2011, MRL) tuli voimaan vuonna 2011. Muutoksen myötä yleiskaavaa on mahdollista käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimarakentamisen suunnitteluvälineenä.

Yleispiirteisessä kaavoituksessa osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen soveltuvia alueita. Itse tuulivoimahankkeen toteuttaminen tapahtuu sen sijainnista ja koosta riippuen yksityiskohtaisen kaavan ja/tai luparatkaisujen perusteella.

Lisäksi tuulivoimalan ja -voimala-alueen toteuttaminen voi edellyttää YVA-lain (525/2017, YVA) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Jos sellaista edellytetään, voidaan kaava laajentaa täyttämään myös YVA-lain vaatimukset.

Tuulivoimalan rakentaminen vaatii aina joko rakennusluvan tai toimenpideluvan. Lisäksi jokainen yli 50 metrin korkuinen tuulivoimalaitos tarvitsee hyväksynnän Puolustusvoimilta.

Tuulivoimalan toteuttaminen voi sijainnista riippuen edellyttää myös:

• ympäristönsuojelulain (527/2014, YSL) mukaista ympäristölupaa,
• vesilain (587/2011, VL) mukaista lupaa ja/tai
• ilmailulain (864/2014) mukaista lentoestelupaa.

Muualla verkossa:

5.2.1999/132 – Maankäyttö ja rakennuslaki
134/2011 – Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta
252/2017 – Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) perusteella ratkaistaan, edellyttääkö tuulivoimaloiden rakentaminen alueen kaavoittamista vai onko voimalat mahdollista rakentaa yksinomaan luparatkaisuihin perustuen.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavan pitäisi perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kun kaavaa laaditaan, on riittävässä määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset ja yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, johon kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Avoin ja vuo­ro­vai­kut­tei­nen toimintapa

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää avointa ja vuorovaikutteista toimintatapaa. Vuorovaikutuksen järjestäminen ja kaavan vaikutusten arviointi ovat kaavoituksen keskeisiä lähtökohtia ja kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Kaavaa laadittaessa on riittävän aikaisessa vaiheessa laadittava suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista (osallistumis- ja arviointisuunnitelma).

Vaikutusten arviointi suunnitellaan ja ohjelmoidaan kaavan työohjelmassa aloitusvaiheessa. Vaikutusten selvittäminen ja arviointi antaa suunnittelijoille, osallisille ja päättäjille tietoa kaavan toteuttamisen vaikutuksista, niiden merkittävyydestä sekä haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista. Nykyään kaava voidaan useinkin laajentaa täyttämään myös YVA-lain vaatimukset, jolloin erillistä YVA-selvitystä ei tarvita.

Tuulivoimarakentamista koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan 1.4.2011. Lakimuutos mahdollistaa rakennusluvan myöntämisen usein suoraan yleiskaavan perusteella.

Val­ta­kun­nal­li­set aluei­den­käyt­tö­ta­voit­teet

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko-, meri- ja tunturialueiden lisäksi myös kaikkialla sisämaassa.

Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Nimenomaisesti tuulivoimarakentamista koskevien tavoitteiden lisäksi tuulivoima-alueiden suunnittelussa on otettava huomioon muutkin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Valtion viranomaisten on otettava toiminnassaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistettävä niiden toteuttamista ja arvioitava toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteutumista.

Maakuntakaava

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava voidaan laatia myös tiettyä alueidenkäyttömuotoa tai -muotoja koskevana vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaavassa osoitetaan valtakunnallisia, maakunnallisia, seudullisia ja ylikunnallisia alueidenkäyttötarpeita.

Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoima-alueen rajaus voi täsmentyä yleis- tai asemakaavassa. Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoima-alueen sijaintiakin voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa, jos tähän on esimerkiksi tarkemmista selvityksistä johtuva perusteltu syy. Yksityiskohtaisempi kaava ei kuitenkaan voi olla maakuntakaavan vastainen. Jos maakuntakaavassa ei ole osoitettu tuulivoima-alueita, tulisi tuulivoimarakentamisen sijoituspaikan soveltuvuus lähtökohtaisesti ratkaista yleis- tai asemakaavalla.

Maakuntakaavaa laadittaessa on maakuntakaavan sisältövaatimuksissa mainitut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Maakuntakaavan sisältövaatimuksista muun muassa maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen asettavat tuulivoimarakentamiselle rajoituksia ja reunaehtoja.

Yleiskaava

Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös rakentamisen ja muun maankäytön ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Kunta päättää yleiskaavan laatimiseen ryhtymisestä ja sen hyväksyy kunnanvaltuusto.

Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus. Maakuntakaavassa tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava yleiskaavan laatimisen perustaksi. Yleiskaavaa laadittaessa on yleiskaavan sisältövaatimuksissa tarkoitetut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus edellyttävät.

Vuonna 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä tuulivoimarakentaminen voi perustua suoraan yleiskaavaan, niin sanottuun tuulivoimayleiskaavaan (MRL 77 a §). Laadittaessa tuulivoimayleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella, suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön, ja että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää (MRL 77 b §).

Jos tuulivoimayleiskaava laaditaan pääasiallisesti yksityisen edun vaatimana ja tuulivoimahankkeeseen ryhtyvän tai maanomistajan tai haltijan aloitteesta, kunta voi periä tältä yleiskaavan laatimisesta aiheutuneet kustannukset kokonaan tai osaksi (MRL 77 c §).

Asemakaava

Asemakaavassa säännellään yksityiskohtaisesti kunnan rakentamista ja muuta maankäyttöä. Asemakaavan laatiminen on tarpeen, kun kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää (MRL 51 §). Kunta päättää tietyn alueen asemakaavoitukseen ryhtymisestä. Maanomistaja voi tehdä kunnalle esityksen asemakaavan laatimiseksi, mutta maanomistajalla ei ole oikeutta saada asemakaavaa alueelleen.

Jos asemakaava tai kaavan muutos on pääasiassa yksityisen edun vaatima ja laadittu maanomistajan tai -haltijan aloitteesta, kunnalla on oikeus periä tältä kaavan laatimisesta ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset (MRL 59 §).

Yleispiirteisten kaavojen ratkaisut ovat asemakaavoituksen perustana. Asemakaavaa laadittaessa on ensinnä otettava huomioon yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutus (MRL 54 §). Yleispiirteisissä kaavoissa tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava asemakaavan laatimisen perustaksi. Tuulivoimarakentamista koskevassa asemakaavassa on siten kiinnitettävä huomiota erityisesti meluun, turvallisuuteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan sekä virkistyskäyttöön liittyviin kysymyksiin.

Asemakaava-alueella rakennuspaikan sopivuus ratkaistaan asemakaavassa (MRL 116.1 §). Koska rakennusluvan myöntäminen perustuu suoraan asemakaavaan, on kaavassa osoitettava tuulivoimaloille rakennuspaikka ja annettava tuulivoimaloiden ulottuvuutta koskevia määräyksiä. Asemakaava voidaan kuitenkin laatia siten, ettei tuulivoimaloiden tornien sijaintipaikkoja ole määritelty tarkasti. Asemakaavassa on esitettävä myös tuulivoima-alueiden vaatimat liikennejärjestelyt ja sähköliittymät.

Kaava vai suun­nit­te­lu­tar­ve­rat­kai­su?

Alueen soveltuvuus tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi olisi lähtökohtaisesti hyvä ratkaista kaavalla. Suunnittelutarveratkaisun ja tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavan kaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen sijaintipaikan ja sen ympäristön ominaisuudet, tuulivoimaloiden koko ja suhde ympäröiviin alueisiin. Suunnittelutarveratkaisua voidaan edellyttää yhdeltäkin tuulivoimalalta.

Jos tuulivoimahanke sijoittuu suunnittelutarvealueelle, hankkeen toteuttaminen edellyttää sen laadusta ja sijaintipaikasta riippuen joko kaavallista suunnittelua tai suunnittelutarveratkaisua. Suunnittelutarveratkaisua sovelletaan sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa tarkastelua.

Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamistarvetta. Suunnittelutarveratkaisua ei myönnetä, jos rakentaminen on merkittävää tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Muualla verkossa:

Kaavoitus ja alueidenkäyttö (YM)

Keskikokoisen tuulivoimahankkeen (noin 10 tuulivoimalaa) kokonaiskesto alkuselvityksistä valmiiseen tuulipuistoon on keskimäärin 4–6 vuotta. Pienempi hanke voi valmistua jopa alle kahdessa vuodessa.

Hankkeen eteneminen riippuu monesta seikasta, muun muassa tehtävien selvitysten aikataulutuksesta sekä siitä, missä määrin tuulivoimaprojektin läpivienti on paikkakunnalle ja alueen viranomaisille entuudestaan tuttu asia.

Tuulivoimaprojekti etenee yleisimmin seuraavissa vaiheissa, joista osaa suoritetaan samanaikaisesti:

1. Esiselvitys ja sopivan alueen etsintä.
2. Neuvottelut kunnan edustajien ja alueen maanomistajan kanssa. Vuokrasopimusten laatiminen.
3. Puolustusvoimien lausunnon hakeminen.
4. Alustavat neuvottelut verkonhaltijan kanssa.
5. Tuulimittausten aloittaminen.
6. Yhteysviranomaiselta (ELY-keskus) päätös sovelletaanko ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) ja tarvittaessa YVA-selvitysten aloittaminen.
7. Alueen kaavoitus tuulivoimalle sopivaksi. Kaavoitus- ja YVA-prosessit kulkevat yhdessä.
8. Lopulliset neuvottelut verkonhaltijan kanssa.
9. Lupien hakeminen.
10. Maanrakennustyöt.
11. Voimaloiden hankinta ja rakentamisen aloitus.

Tuulivoimahankkeen yleisen ja paikallisen hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että kunnan ja suunnitellun tuulivoima-alueen lähiympäristön asukkaille tarjotaan tarpeeksi tietoa ja tilaisuuksia keskustella hankkeen etenemisestä.

Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus. Tuuliatlas-työn tuloksena valmistui internet-pohjainen karttaliittymä, johon tuotetaan tietoa Suomen tuuliolosuhteista. Karttaliittymän avulla voidaan tarkastella paikkakohtaisia tuuliolosuhteita koko Suomen alueelta. Työ- ja elinkeinoministeriö tilasi Tuuliatlas-työn koordinaation Motivalta ja Tuuliatlaksen toteutti Ilmatieteen laitos alihankkijoineen.

Tarkat tiedot Suomen kartalle

Tuuliatlaksen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosi- ja kuukausikeskiarvoina. Tulokset ilmoitetaan 2,5×2,5 neliökilometrin karttaruuduissa. Rannikoilla ja muilla tuulisilla alueilla mallinnus on tehty vieläkin tarkemmalla, 250 metrin, tarkkuudella.

Kuva. Tuulen keskinopeuden (m/s) jakauma 100 metrin korkeudella 2,5 x 2,5 neliökilometrin tarkkuudella.

Miljoonien las­ku­toi­mi­tus­ten tulos

Tuuliatlaksen luominen on vaatinut suuren tietokonekapasiteetin, jossa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen supertietokonetta. Uusi Tuuliatlas ei ole alueellisesti laajin, mutta sisältää kattavampaa ja tarkempaa tietoa kuin vastaavat tuuliatlakset muualla maailmassa. Tuulitietoja saadaan mukaan uuteen Tuuliatlakseen yli miljoonasta pisteestä, mikä on moninkertainen määrä vanhan Tuuliatlaksen 50 aseman tietoihin verrattuna.

Tuuliatlaksessa on mallinnettu viimeisten 20 vuoden ajalta edustava otos Suomen tuuliolosuhteita. Mallinnusta varten valittiin 72 kuukautta vuosilta 1989–2007, joista mallinnusajoja tehtiin. Tulokset esitetään vuosi- ja kuukausikeskiarvoina, jotka on laskettu kolmen tunnin välein mallinnetuista tuulitiedoista.

Tuuliatlas tärkeä apuväline

Tuuliatlas sisältää dynaamisen karttaliittymän, jonka avulla voidaan tarkastella tuuliolosuhteita eripuolilla Suomea. Lisäksi tuotettiin www.tuuliatlas.fi-sivusto, jossa on paljon tuulen ominaisuuksiin ja tuulivoimaan liittyvää tietoa.

Tuuliatlas on merkittävä apuväline, kun Suomessa pyritään lisäämään uusiutuvan energian käyttöä kansallisten ja EU:n määrittämien tavoitteiden mukaisesti. Se on erittäin hyödyllinen työkalu muun muassa tuulivoimarakentajille ja kaavoittajille. Tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden varaamista esimerkiksi maakuntakaavoihin on rajoittanut tiedon puute tuuliolosuhteista eri puolilla Suomea, etenkin sisämaassa.

Ministeriö ja Motiva luovuttivat Tuuliatlas-tietokannan ja -käyttöliittymän omistusoikeuden lokakuussa 2012 Ilmatieteen laitokselle. Siirto perustuu direktiiviin Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta. Ilmatieteen laitos ylläpitää jatkossa viranomaisena Tuuliatlas-tietokantaa ja sen sähköistä käyttöliittymää.

Jäätämisennuste liitetty tuuliatlakseen

Suomen oloissa tuulivoimalan turbiinin lavat voivat jäätyä, jolloin puhutaan jäätämisestä. Jäätämistä tapahtuu silloin, kun sekä ilman että tuuliturbiinin lavan lämpötila on pakkasen puolella ja ilmassa on havaittavissa nestemäisiä vesipisaroita. Kylmällä pinnalla pisarat jäätyvät. Meillä jäätävää sadetta eli alijäähtynyttä vesisadetta esiintyy vähän, mutta talvella matalalla leijailevat pilvipisarat tarttuvat nopeasti kylmiin pintoihin.

Jäätäminen voi aiheuttaa tuulivoimalan tuotantotappioita ja kuormittaa sen rakenteita. Lavoista voi myös lentää jäätä, mikä on turvallisuusriski. Sen vuoksi on suositeltavaa varustaa lavat lämmitysjärjestelmällä.

Ilmatieteen laitoksella on tehty Suomen jäätämisatlas ja sen tiedot on liitetty Tuuliatlaksen karttaliittymään. Jäätämisatlaksen laskenta perustuu samoihin aikasarjoihin, jotka tuotettiin numeeristen aikasarjojen avulla Suomen tuuliatlasta varten.

AROME-mallin tuloksista on poimittu lähtötiedoiksi lämpötila, tuulen nopeus, pilven vesisisältö (pilvijään ja pilviveden määrät) sekä sateen eri olomuodot (sade, lumi ja lumirae). Nämä suureet on syötetty erilliselle jäätämismallille, josta tuloksena on saatu hetkellinen jään kertymänopeus sekä kumulatiivinen jään kertymä. Kertymien lisäksi on laskettu arvio jäätämisen aiheuttamista tuotantotappioista.

Muualla verkossa:

Tuuliatlaksen karttaliittymä