Tuulivoiman ympäristö- ja muut vaikutukset

Tuulivoimaloiden suuren koon vuoksi niiden visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle alueelle. Voimalan ja muiden maisemaelementtien välille saattaa syntyä kilpailutilanne mittakaavallisesti ja symbolisesti. Tämän vuoksi maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit, kuten kirkontornit, ja muut maisemaelementit ovat keskeisiä tekijöitä tuulivoimaloita sijoitettaessa. Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka luovat ympärilleen teknistä maisemakuvaa.

Mitä selkeämpi ja yhtenäisempi maiseman kokonaisluonne on, sitä helpommin uudet elementit siihen sopivat. Pienipiirteinen maisema sietää yleensä huonommin tuulivoimaloiden sijoittamista kuin suuripiirteinen maisema.

Avoimessa maisemassa, kuten laajoilla peltoalueilla, tuulivoimala voi korkeana elementtinä tuoda maisemakuvaan vaihtelua, mutta se voi myös rikkoa maiseman yhtenäisyyden. Suurista elementeistä rakentuvat maisemat, esimerkiksi teollisuus- ja tuotantolaitosten sekä satamien ympäristöt, sietävät usein tuulivoimaloiden sijoittamisen.

Tuulivoima edustaa nykyaikaista tekniikkaa. Mitä selkeämpi aikayhteys tuulivoimalla ja sen ympäristöllä on, sitä pienempi on konflikti niiden välillä. Tämä korostuu erityisesti kulttuurihistoriallisesti merkittävän maisema-alueen tai yksittäisten maisemaelementtien kohdalla. Tuulivoimarakentaminen voi mitätöidä historiallisesti merkittävän kulttuurimaiseman visuaaliset ominaisuudet ja maiseman historiallisen tunnelman.

Maiseman katsotaan sietävän paremmin tuulivoimaloita, mikäli alueella on jo ennestään ihmisen tekemiä rakennelmia. Mitä koskemattomampi ympäristö, sitä suurempi on ristiriita tuulivoimaloiden ja maiseman välillä. Virkistykseen ja vapaa-aikaan käytettävän maiseman visuaaliset ominaisuudet korostuvat. Tuulivoiman sijoittamiselle taloudellisesti sopivimpia alueita käytetään usein myös virkistykseen. Tämä voi aiheuttaa ongelmia tuulivoimarakentamisen ja alueen muun käytön välisten intressien kesken.

Alueidenkäytön suunnittelussa tapauskohtaisen maisemaselvityksen tekeminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyvällä suunnittelulla on mahdollista välttää ja ennaltaehkäistä tuulivoimaloiden negatiivisia maisemavaikutuksia, ja toisaalta löytää sijoittamiselle ratkaisuja, joiden avulla tuulivoimalat voivat tuoda ympäröivälle maisemalle lisäarvoa.

Tuulivoimalan lähialueella on otettava huomioon valon ja varjon liike, joka syntyy auringon paistaessa tuulivoimalan takaa. Tällöin roottorin lapojen pyöriminen aiheuttaa liikkuvan varjon, joka voi ulottua useiden satojen metrien päähän tuulivoimalasta. Tätä kutsutaan välkevaikutukseksi. Välkevaikutus syntyy yleensä vain tiettyinä vuorokauden aikoina, ja vain silloin kun aurinko paistaa.

Tuulivoimalat voidaan ohjelmoida pysähtymään vilkkumisen kannalta kriittisiksi ajoiksi. Etäämmällä voimaloista kriittisiä aikoja on vain muutamia kymmeniä tunteja vuodessa. Suomessa ei ole määritelty välkevaikutukselle raja-arvoja tai suosituksia. Ympäristöministeriön ohjeistuksessa suositellaan käytettäväksi muiden maiden suosituksia.

Myös tuulivoimaloihin asennettavat lentoestevalot voivat olla lähialueen asukkaille häiritseviä. Suomen ilmaturvallisuusmääräysten vuoksi kaikissa yli 70 metriä korkeammissa rakennelmissa tulee olla varoitusvalot ja yli 150 metriä korkeammissa erilliset tornivalot. Tuulivoimaloiden lentoestevalot takaavat voimaloiden näkymisen lentäjille myös öiseen aikaan. Lentoestevalojen vaatimuksista vastaa Suomessa Liikenne ja viestintävirasto Traficom.

Vuonna 2013 tulleen määräysten lievennyksen myötä yöllä sallitaan myös tasaisesti palava punainen valo välähtävän kirkkaan valon sijaan. Euroopassa on kehitetty tutkajärjestelmiä, joiden ansiosta valot voisivat olla sammuksissa, kunnes tutka havaitsee lentokoneen tai helikopterin. Suomen oloissa on selvitetty järjestelmän testaamista.

Suomessa tuulivoimaloiden ääni on suhteellisen uusi osa äänimaisemaa, ja tuulivoimarakentamisen vilkastuessa aihe on herättänyt paljon keskustelua.

Tuulivoimalaitosten meluhaitat syntyvät lapojen aerodynaamisesta äänestä sekä sähköntuotantokoneiston yksittäisten osien, kuten vaihteiston, generaattorin ja jäähdytysjärjestelmien, äänistä. Näistä aerodynaaminen ääni on hallitsevin lapojen suuren vaikutuspinta-alan ja jaksollisen niin sanotun amplitudimoduloituneen äänen vuoksi.

Tuulivoimalaitoksen jaksollinen käyntiääni on seurausta siiven pyörimisestä ja doppler-ilmiöstä. Ilmiön vaikutuksesta aerodynaamisen äänen taso vaihtelee lavan pyörimisnopeuden mukaan. Lavan ohittaessa maston siiven aerodynaaminen ääni aiheuttaa sekä äänen heijastumisen että uuden äänen lavan ja tornin väliin jäävän ilmakerroksen puristuessa. Maston ja lavan välinen ohitusääni on sitä voimakkaampaa mitä lähempänä lapa on mastoa.

Tuulivoimalan äänen ominaisuudet, kuten voimakkuus, taajuus ja ajallinen vaihtelu, riippuvat muun muassa tuulen nopeudesta. Teoreettisesti äänen voimakkuus vaimenee kääntäen verrannollisesti etäisyyden neliöön. Tuulivoimaloiden meluvaikutukset on kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti. Voimaloiden tuottaman äänen voimakkuuteen ja sen etenemiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten voimalatyyppi, tuulen voimakkuus ja suunta, sääolot sekä maaston muoto ja kasvillisuus.

Tuu­li­voi­ma­loi­den äänen sääntely Suomessa

Suomessa tuulivoimaloiden sallittavista äänitasoista säädetään valtioneuvoston asetuksessa tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015), joka on tullut voimaan syksyllä 2015. Asetuksen ohjearvoja sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä maankäyttö- ja rakennuslain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä ja valvonnassa.

Pysyvän asutuksen, loma-asutuksen, hoitolaitosten sekä leirintäalueiden tuulivoimamelun päiväajan ohjearvo on 45 desibeliä ja yöajan 40 desibeliä. Oppilaitosten ja virkistysalueiden alueille säädetään 45 desibelin päiväajan ohjearvo. Kansallispuistoja koskee sekä päivä- että yöajalla 40 desibelin ohjearvo.

Teollisen kokoluokan maalle sijoittuva tuulivoimapuisto alittaa 40 dB äänitason tyypillisesti 700–1 000 metrin etäisyydellä lähimmästä voimalasta, riippuen muun muassa voimaloiden lukumäärästä, maastosta ja kasvillisuudesta. Myös tuulen taustakohina ylittää usein 40 dB(A) äänitason silloin, kun tuulee niin paljon, että tuulivoimala on toiminnassa.

Lisäksi Suomessa on käytössä vuonna 2014 valmistuneet ympäristöministeriön ohjeistukset tuulivoimaloiden äänitason mallintamiseen ja mittaamiseen. Mallinnuksen avulla voidaan arvioida tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuvat meluvyöhykkeet ja melutasot eri tarkastelupisteissä. Äänitekninen mitoitus on osa tuulivoima-alueiden muuta suunnitteluprosessia ja hyväksymismenettelyä.

Sisämelutasoista säädetään STM:n asumisterveysasetuksessa (545/2015), ja ne koskevat myös tuulivoimaa. Asetus pätee niin voimalaitosten rakentamisen kuin sen toiminnankin aikana.

Äänen häiritsevyys ja vaikutukset

Tuulivoimaloiden määrän ja koon kasvaessa huoli tuulivoimaloiden äänen terveysvaikutuksista on lisääntynyt. Työterveyslaitos julkaisi lokakuussa 2014 ensimmäisen suomenkielisen kirjallisuustutkimuksen, jossa on koottuna ulkomaalainen tutkimustieto tuulivoimaloiden äänen terveysvaikutuksista asuinympäristöissä.

Tutkimusten perusteella tuulivoimaloiden äänitaso on yhteydessä melun häiritsevyyteen, mutta yksilölliset erot ovat kokemuksen suhteen suuria. Selkeää yhteyttä unenlaadun ja tuulivoimaloiden äänitason välillä ei ole tutkimusten mukaan löydetty, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö herkimmät voisi kokea tuulivoimaloiden äänen häiritsevän unta.

Myös infraääni osana tuulivoimaloiden ääntä on herättänyt kysymyksiä tuulivoimaloiden vaikutuksista lähialueilla. Infraääni on ääntä, jonka taajuus on alle 20 hertsiä (ihmisen kuuloalue on noin 20–20 000 hertsiä). Infraääntä esiintyy kaikkialla ympäristössämme; sitä tuottavat muun muassa liikenne, tuuli ja rakenteiden värähtelyt. Myös tuulivoimalat tuottavat infraääntä, jonka äänenpainetaso jää tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan yleensä ihmisen kuulokynnyksen alle.

Tähän saakka tehdyissä infraäänen vaikutuksia koskevissa tutkimuksissa on todettu, että vasta kuulokynnyksen ylittävällä infraäänellä olisi suoria terveysvaikutuksia. Huoli terveysvaikutuksista voi kuitenkin tuottaa ja lisätä oirekokemuksia.

Muualla verkossa:

Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen

Tuulivoimaloiden infraääni ja terveys

Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voidaan jakaa kahteen tekijään: törmäysriskeihin ja rakentamisen aiheuttamaan ympäristömuutokseen ja sen vaikutuksiin pesintään ja ravinnon etsimiseen. Vaikutukset vaihtelevat tuulivoimaloiden koon ja määrän, teknisten ratkaisujen, maantieteellisen sijainnin, ympäröivän alueen maaston muodon sekä alueen lintulajiston mukaan.

Tuulivoimarakentamisen haitallisia vaikutuksia linnustolle voidaan välttää laadukkaalla suunnittelulla. Tuulivoimaloiden yksi sijoituskriteeri on se, että niitä ei sijoiteta lintujen päämuuttoreiteille, levähdys- tai kerääntymisalueille, eikä linnuston tärkeille pesimäalueille.

Kesällä 2019 valmistui useiden vuosien ajanjakson kattaneen suomalaisen linnustoseurantatutkimuksen yhteenveto. Sen mukaan tuulivoimaloiden vaikutukset muuttaviin lintuihin ja lintujen valtakunnallisesti tärkeisiin muuttoreitteihin ovat jääneet vähäisiksi. Seurantatulosten perusteella muuttavat linnut pyrkivät ensisijaisesti kiertämään tuulipuistot.

Törmäysriskit:

• Voimalan koko, teho ja väri sekä voimalan sijainti maa- tai vesialueella ei vaikuta merkittävästi törmäysriskiin.
• Törmäyksiä lisää huomattavasti tuulivoima-alueiden sähköverkon rakentaminen ilmajohdoiksi. Ilmajohtojen sijaan kannattaa käyttää maa- ja merikaapeleita alueen sisällä. Myös voimaloiden valaisu yöllä kirkkain valonheittimin altistaa törmäyksille.
• Lintulajit törmäävät tuulivoimaloihin suunnilleen siinä suhteessa kuin niitä oleskelee voimalan lähellä. Rakennuksiin ja mastoihin verrattuna tuulivoimaloihin törmää ja kuolee pikkulintuja ja yöllä muuttavia lajeja suhteellisesti vähemmän ja isoja lintuja, kuten petolintuja, enemmän.
• Vaikka törmäysriski tuulivoimaloihin on pieni (suuruusluokkaa 1/1000), suositellaan suurien muuttolintujen lepäilypaikkojen (esimerkiksi Liminganlahti) ja rannikon suurien muuttovirtojen solmukohtien (erityisesti Porkkala, Hanko ja Pellinki) välttämistä uusien tuulivoima-alueiden sijoituspaikkoina.
• Törmäysriski Pohjois-Suomessa on pienempi kuin etelässä, koska pesivän ja muuttavan linnuston määrä pienenee pohjoista kohti.
• Pienin törmäysriski on Selkä- ja Perämeren avomerialueella.

Ym­pä­ris­tö­muu­tos­ris­kit

Ympäristönmuutosriskillä tarkoitetaan tuulivoimaloiden aiheuttamaa muutosta lintujen elinympäristöön. Muutokset voivat kohdistua laajemmalle kuin pesintäalueelle. Esimerkiksi kauempaa tulevien lintujen ruokailualue voi tuhoutua. Tuulivoimalat voivat vaikuttaa lintujen liikkumiseen ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi ruokailu- tai yöpymislennon aikana lintuparvet voivat joutua muuttamaan lentoreittiään.

Tuulivoimalan ääni voi myös olla riski linnuille. Esimerkiksi voimalan läheisyydessä pesivä lintu ei välttämättä suojaudu lähestyvältä pedolta, jos se ei kuule lajikumppanien varoituksia.

Muualla verkossa:

Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa

Vaikutukset eläimistöön ja kasvillisuuteen (Suomen Uusiutuvat)

Merituulivoimaloiden vedenalaiset ympäristövaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin muilla ruoppausta vaativilla rakennelmilla. Merenpohjaan vaikuttavat pääasiassa ruoppaus, perustusten rakentaminen ja vedenalaisten sähkökaapelien asentaminen. Vaikutukset ovat yleensä alueellisiaja niiden voimakkuus riippuu merkittävästi rakennettavien perustusten tyypistä ja pohjan laadusta.

Elinympäristön muutokset voivat muun muassa häiritä kalojen ja hylkeiden lisääntymistä ja ravinnon hankintaa. Rakennelmat voivat toisaalta myös elävöittää merenpohjaa antamalla suojaa eläimistölle ja kasveille.

Merituulivoima-alue voi vaikuttaa kalastukseen, koska tuulivoimarakentamiseen sopivat matalikot ovat usein kaloille tärkeitä kutupaikkoja. Voimalaitokset asettavat myös rajoituksia merellä liikkumiseen ja tämä rajoittaa esimerkiksi troolausta laitosten läheisyydessä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tarkoituksena on varmistaa, että ympäristövaikutukset selvitetään riittävällä tarkkuudella silloin, kun hanke aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVA-menettelyn tavoitteena on myös lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. Tarvittavien ympäristöselvitysten tekemisestä huolehtii hanketta suunnitteleva taho, ja selvityksen suorittamista ohjaa ja valvoo yhteysviranomaisena toimiva ELY-keskus.

Tuulivoimahanke vaatii YVA-lain mukaisen menettelyn soveltamista aina, kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 45 megawattia. Hankekokonaisuuteen katsotaan kuuluvan myös rakentamiseen, käyttöön ja huoltoon tarvittavat rakenteet.

Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa myös pienempään kuin 10 tuulivoimalan tai kokonaisteholtaan alle 45 MW:n hankkeeseen, mikäli sen ympäristövaikutukset olisivat todennäköisesti merkittävästi haitallisia.

YVA-menettelyn vaiheet

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hanketoimija laatii ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja toimittaa sen yhteysviranomaiselle (ELY-keskus). Yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta lausunnon, joka sisältää myös yhteenvedon muiden antamista lausunnoista ja mielipiteistä.

Tämän jälkeen hankkeesta vastaava selvittää hankkeen ympäristövaikutukset ja järjestää siihen liittyvän osallistumisen YVA-ohjelman ja siitä annettujen lausuntojen perusteella. Tulokset kootaan arviointiselostukseen (YVA-selostus), josta yhteysviranomainen tiedottaa kuntalaisille järjestämällä muun muassa yleisötilaisuuksia yhdessä hanketoimijan kanssa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen on tarkistanut selostuksen riittävyyden ja laadun sekä antanut siitä niin sanotun perustellun päätelmän. Perustellussa päätelmässä esitetään yhteenveto annetuista lausunnoista ja mielipiteistä. YVA-menettelyyn voivat osallistua tahot, joita asia koskee.

Tuulivoimahankkeissa, joissa tehdään niin sanottu tuulivoimayleiskaava, viedään YVA-hanketta ja kaavoitusta eteenpäin käsi kädessä niin, että eri menettelyjen kuulemisia on yhdistetty. Tällöin erillistä YVA-menettelyä ei välttämättä tarvita, vaan kaava voidaan laajentaa täyttämään myös YVA-lain vaatimukset. Tämä vähentää hankkeelle koituvia kustannuksia ja nopeuttaa hankkeen eteenpäin vientiä, mutta ennen kaikkea tuo selkeyttä myös sidosryhmille, jotka voivat antaa kummastakin menettelystä kommenttinsa samalla kerralla.

Muualla verkossa:

Ympäristövaikutusten arviointi

Tuulivoima-alue saattaa häiritä tutkayhteyksiä riippuen sen sijainnista, koosta ja käytetyistä lapamateriaaleista. Näitä yhteyksiä ovat muun muassa merenkulkuviranomaisten, merivartioston tai puolustusvoimien tutka-asemat, ilmatieteelliset automatisoidut havaintomastot ja -laitteistot ja säätutkat.

Tutkayhteys perustuu radioaaltojen avulla tapahtuvaan ilmaisuun ja mittaamiseen, jota tuulivoimapuisto saattaa häiritä.

Tyypillisimmät tuulivoimarakentamisen vaikutukset kohdistuvat esimerkiksi seuraaviin puolustusvoimien toimintoihin varuskunta-, varikko-, harjoitus- ja ampuma-alueella:

• valvonta- ja asejärjestelmien suorituskyky (= ilma- ja merivalvontatutkat); sekä
• joukkojen koulutus ja järjestelmien käyttö.

Tuulivoiman vaikutukset valvontasensoreihin kannattaa selvittää hyvissä ajoin ylimääräisten ongelmien ja kustannusten välttämiseksi. Vaikutukset selvitetään Puolustusvoimilta jokaisen tuulivoimahankkeen kohdalla erikseen.

Tut­ka­kom­pen­saa­tio­alue

Poikkeuksen tutkaselvityksille muodostaa niin kutsuttu Perämeren tuulivoima-alue, jonka tutkavaikutuksia ei tarvitse hankekohtaisesti selvittää. Alueesta tehtiin Suomen ensimmäinen tuulivoiman kompensaatioalue, joka muodostettiin yhteistyössä Puolustusvoimien, työ- ja elinkeinoministeriön ja tuulivoima-alan kanssa.

Perämeren tuulivoima-alueeseen kuuluu noin 2 425 neliökilometrin suuruinen alue, joka sijaitsee Hailuodon, Lumijoen, Raahen, Siikajoen ja Pyhäjoen kunnissa.
Kompensaatioalueen valvontajärjestelmää on kehitetty niin, että tuulivoimaloiden rakentaminen alueelle ei edellytä enää erillisiä selvityksiä. Alueelle rakennettavista tuulivoimaloista kerätään turbiinikohtainen tuulivoimamaksu. Tuulivoimamaksu on 50 000 euroa turbiinia kohti.

Tuulivoimatuotanto on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Uusiutuvan energiantuotannon vaihdellessa sääolosuhteiden mukaan sähköjärjestelmän vakautta ylläpidetään säätämällä muuta sähköntuotantokapasiteettia tai sähkön siirtoa muista maista. Tästä vastaa Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid. Fingrid pitää huolen myös siitä, että siirtojärjestelmän kapasiteetti riittää kuljettamaan paikallisesti tuotetun suurenkin määrän sähköä juuri sinne missä kulutus on.

Säädön on toimittava kumpaankin suuntaan; säätövoima on verkkoon syötettävää tai verkosta otettavaa tehoa, jonka suuruutta voidaan joustavasti vaihdella. Tekniikan ja sähkön hinnoittelumallin muuttumisen myötä myös kuluttajat voivat aktiivisesti osallistua sähköjärjestelmän säätämiseen esimerkiksi varastoimalla sähköä sähköautonsa akkuun silloin, kun sähkön hinta on matala tai rajoittamalla kulutustaan silloin, kun sähkön hinta on korkeampi.

Säätövoiman tarve sähkövoimajärjestelmässä on jatkuvaa, mutta vaihtelevan tuotannon lisääntyessä myös säädön määrä lisääntyy sähköverkossa. Suomen tämänhetkinen tuulivoimakapasiteetti mahtuu hyvin sähkömarkkinalle ilman, että on tarvetta säätövoiman lisärakentamiselle.

Tuulivoimaloiden liittäminen sähköverkkoon on verkonhaltijan velvollisuus. Tuottajan on huolehdittava liitynnän vaatimien teknisten reunaehtojen täyttämisestä ja verkon vahvistamiskustannuksista. Tulevaisuudessa tuulivoimatuotannon integroitumiseen sähkömarkkinoille vaikuttaa muun sähköntuotantokapasiteetin, sähkönkulutuksen sekä erittäin merkittävästi siirtokapasiteetin kehittyminen.

Muualla verkossa:

Fingrid Oyj

Tuulivoimapuisto voi aiheuttaa häiriöitä muun muassa vaikutusalueensa radio- ja TV-lähetyksiin ja mobiiliverkkoihin. Liikkumaton tuulivoimala ei sellaisenaan aiheuta merkittäviä häiriöitä radio- tai TV-vastaanottoon. Häiriön aiheuttavat tuulivoimalan liikkuvat lavat. Tuulivoimalat saattavat vaimentaa radiosignaalia, joka kulkee tuulivoimapuiston läpi tai suuritehoinen radiosignaali voi heijastua tuulivoimalan rakenteista ja häiritä signaalin vastaanottoa.

Suomen TV-lähetyksistä vastaa pääasiassa Digita, minkä lisäksi verkkotoimilupa on joillakin muillakin yhtiöillä osassa Suomea. Tuulivoimapuiston rakentajan on jo suunnitteluvaiheessa ja vaikutusten arvioinnissa syytä pyytää lausuntoa voimaloiden alueellisista vaikutuksista paikkakunnalla toimivien verkkotoimiluvan haltijoilta, jotta vaikutukset voidaan minimoida.

Vaikutusten kartoittamisen jälkeen tehdään tarvittaessa toimenpidesuunnitelma, jonka avulla vaikutuksia pienennetään. Mahdollisia toimenpiteitä ovat muun muassa antennien modernisointi, uudelleen suuntaaminen ja täytelähettimien asentaminen.

Viestintäviraston mukaan tuulivoimarakentajan on tärkeää ilmoittaa rakentamisesta kaikille tiedossa oleville radiojärjestelmien käyttäjille rakennusalueen lähialueella. Sopiva koordinointietäisyys on noin 30 kilometriä. Radiopaikannusjärjestelmien ja radiolinkkien käyttäjiä ja operaattoreita on aina informoitava etäisyydestä riippumatta.

Muualla verkossa:

Tuulivoimalan kiinteistöveron määräytyminen (Tuulivoimalehti)

Tuulivoimalla on monia positiivisia vaikutuksia kuntatalouteen. Voimalaitoksista maksettava kiinteistövero, maanvuokraus ja hankkeen työllistävä vaikutus tuovat tuloja kunnalle ja kuntalaisille. Lisäksi tuulivoima-alue voi synnyttää muutakin taloudellista toimintaa kuten uudenlaista matkailuyrittäjyyttä.

Tuulivoimalaitosten kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin ja tuulivoimaloiden jälleenhankinta-arvon (75 prosenttia tuulivoimalan tornin eli perustusten, rungon ja konehuoneen rakennuskustannuksesta) ja siitä vuosittain tehtävien ikäalennusten perusteella.

Käytössä olevan tuulivoimalan rakennelmien verotusarvoksi katsotaan vähintään 40 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Kunnanvaltuuston määräämä kiinteistöveroprosentti vaihtelee 0,6 ja 1,35 prosentin välillä, ja vuosittainen ikäalennus voimalan arvolle on 2,5 prosenttia.

Esimerkiksi 15 kolmen megawatin tuulivoimalan muodostaman tuulivoima-alueen kiinteistövero kahdenkymmenen vuoden tarkasteluajanjaksolla voi olla yhteensä jopa noin 2 miljoonaa euroa.

Tuulivoima-alueen rakentaminen edellyttää suhteellisen laajaa aluetta. Maan vuokraaminen tuulivoimatuottajalle tuulivoimatuotantoa varten voi olla merkittävä lisäansio esimerkiksi maanviljelijöille tai metsäomistajille.

Tuulivoima työllistää

Tuulivoimahanke työllistää eri alojen ammattilaisia sekä rakentamisen että käytön aikana. Pelkästään alueen rakentamista ja käyttöä tukevan infrastruktuurin toteutuksella on merkittävä työllistävä vaikutus. Tuulivoimarakentamisessa paikallista työvoimaa käytetään erityisesti maanrakennustöihin sekä perustusten betonointeihin. Suurin osa tuulivoimahankkeiden suorista työllisyysvaikutuksista syntyy käyttövaiheen aikana.

Paikallinen työvoima on usein välttämätöntä, sillä työn tarve voi olla ennakoimatonta ja siihen pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Suomeen vuoden 2018 loppuun mennessä rakennettu tuulivoimakapasiteetti (noin 2 000 MW) synnyttää 20-vuotisen elinkaarensa aikana työtä suomalaisille noin 55 800 henkilötyövuoden verran. Tuulivoimatuotannon suora työllistävä vaikutus on 2 600 henkilötyövuotta kerrannaisvaikutusten tuodessa työtä reilun 53 000 henkilötyövuoden edestä. (Lähde: Suomen Tuulivoimayhdistys)

Tuulivoimarakentamisen kotimaisuusaste on ollut varsin korkea. Työ- ja elinkeinoministeriö selvitti tuulivoimahankkeiden kotimaisuusastetta vuoden 2015 alussa. Kyselyssä mukana olleiden projektien tapauksessa tuulivoiman tuotannolle maksettavista rahavirroista noin 59 prosenttia jäi kotimaisille talousyksiköille.

Alalla toimii monia suomalaisia teknologiayrityksiä ja työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan suuria hankkeita toteuttaneet hankekehittäjät ovat olleet toistaiseksi suomalaisia, joskin tilanne voi tulevaisuudessa muuttua.

Tuulivoimalan käyttöikä on noin 25 vuotta, uusimpien voimaloiden jopa 30 vuotta. Kun tuulivoimalan käyttöikä päättyy tai voimala muista syistä puretaan, vastaa purkamisesta voimalan omistaja. Maanomistaja ja tuulivoimayhtiö voivat maanvuokrasopimusta tehdessään sopia tuulivoimaloiden purkamiseen liittyvistä asioista, esimerkiksi vakuudesta tai purkamisrahastosta liittyen purkamiskustannusten kattamiseen.

Käytöstä poistetut voimalat voidaan myydä edelleen energiantuotannossa käytettäviksi, ja koska valmis infrastruktuuri (tiestö ja sähköverkko) houkuttelee uusia toimijoita, myös tuulivoimalle kaavoitetuilla ja rakennetuilla alueilla on jälkimarkkinat. Mahdollisen uuden voimalan luvituksessa lähdetään aina alusta.

Tuulivoimaloissa on paljon arvokkaita raaka-aineita, ja suurin osa tuulivoimalassa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään, mikäli voimalaa ei myydä asennettavaksi toiseen paikkaan. Etenkin voimaloiden arvokkaiden metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini, lyijy) kierrätysaste on yleensä jo nykyisin hyvin korkea, jopa lähes 100 prosenttia.

Voimaloiden lavat ovat kierrätyksen kannalta ongelmallisimmat, sillä niissä käytettyjen lasikuitu- ja epoksimateriaalien uusiokäyttö on hankalaa. Niidenkin kierrättämisen ja uusiokäytön edistämiseen on viime vuosina panostettu runsaasti. Tuulivoimaloiden perustukset jätetään mahdollisuuksien mukaan maahan ja maisemoidaan, tai puretaan osin räjäyttämällä ja pulveroimalla syntynyt teräsbetonimurska.

Tuulivoimalan purkamisen yhteydessä on huomioitava mahdollinen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisen purkamisluvan tarve, joka on pakollinen asemakaava-alueella ja yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin on määrätty.

Lisäksi on otettava huomioon, että maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää säännökset rakennuspaikan saattamisesta ympäristöineen sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna turvallisuutta tai rumenna ympäristöä, jos tuulivoimalan käyttämisestä on luovuttu tai rakennustyö on jätetty kesken (MRL 170 §).

Tuulivoimayhtiön mahdollisen konkurssin sattuessa omaisuus siirtyy konkurssipesälle.