Energiatodistus

Energiatodistus auttaa kuluttajia vertailemaan rakennusten energiatehokkuutta. Kodinkoneista tuttu luokitusasteikko antaa yksinkertaisella tavalla kokonaiskuvan talon energiatehokkuudesta. Energiatodistuksen tavoitteena on myös nostaa energiatehokkuus yhdeksi rakennusten suunnittelukriteeriksi.

Energiatodistus on laskennallinen; se perustuu rakennuksen E-lukuun, joka koostuu rakennuksen laskennallisesta vuotuisesta ostoenergiankulutuksesta painotettuna eri energiamuotojen kertoimilla. Käytössä ovat samat kertoimet ja määritelmä energiatehokkuudesta kuin 1.7.2012 voimaan tulleissa uudisrakentamisen energiatehokkuusmääräyksissä.
 
Energiatodistus perustuu rakennuksen ominaisuuksiin. Laskennallisen vertailun avulla on mahdollista vertailla vanhan ja uuden rakennuksen energiatehokkuutta.
 
Tällä hetkellä rakennettavat rakentamismääräysten mukaiset uudet pientalot sijoittuvat luokkaan C. Uudemmalle olemassa olevalle pientalolle luokka D tai E on ihan tavanomaista, vanhemmilla taloilla luokka voi olla E-G. Luokitukseen voi vaikuttaa esimerkiksi lämmöneristystä parantamalla, ilmanvaihdon lämmön talteenotolla tai uusiutuvan energian käytöllä.

Energiatodistukset ovat olleet Suomessa käytössä jo vuodesta 2008. Rakennuksen energiatodistusta koskeva laki muuttui 1.6.2013.

Milloin energiatodistus tarvitaan?

Uusille rakennuksille energiatodistus laaditaan rakennuslupavaiheessa.

Energiaselvitys ja energiatodistus ovat työkaluja, joita kannattaa hyödyntää rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Energiatodistus on varmennettava vielä ennen rakennuksen käyttöönottoa, sillä on mahdollista, että rakentamisen aikana osa laskennassa tarvittavista tiedoista on muuttunut.

Olemassa oleville taloille energiatodistus tarvitaan myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Todistuksen laatii pätevöitynyt energiatodistuksen laatija.