Luonto tarvitsee yönsä – valaistuksen ohjauksella eroon ylivalaistuksesta
Monet kunnat, yritykset ja taloyhtiöt korvaavat vanhoja suurpainenatrium- ja elohopeavalaisimia led-valoilla, joiden sähkönkulutus on jopa 50–70 prosenttia pienempi. Ulkovalaistuksen uusiminen on erityisen kannattavaa, koska vanhojen lamppujen tuottamaa lämpöä ei saada hyötykäyttöön ja se menee niin sanotusti harakoille. Harakoille ja muille eliöille menee myös ylivalaistus. Uudet lamput ovat energiatehokkaampia, mutta ne ovat myös valaistusteholtaan parempia, mikä voi aiheuttaa ylivalaistusta, jos vanhat lamput korvataan suoraan vastaavilla ledeillä.
Uudet valaisimet kestävät pidempään, niiden huoltotarve on vähäinen ja valoteho erinomainen. Energiatehokkuus on parantunut, mutta valaistus ei ole vähentynyt, vaan päinvastoin, kun valaiseminen on tullut halvemmaksi, sitä myös käytetään enemmän.
Globaalisti yöaikaisen valaistuksen määrä kasvaa lähes 10 prosentin vuosivauhtia. Valotehoa lisätään, valaistuja alueita laajennetaan ja valoa pidetään päällä pidempään. Vaikka sähkönkulutus ei kasvaisi, valosaasteen määrä ja haitat luonnolle kasvavat.
Ylivalaistus häiritsee vuorokausirytmiä ja aiheuttaa haittaa luonnolle
Liiallinen ja väärin suunnattu valaistus ei häiritse pelkästään naapuria ja kuluta tarpeettomasti energiaa, vaan pimeän vähentyminen on ongelma ihmisten ja eliöiden luonnonvaloon perustuvalle vuorokausi- ja vuosirytmille. Valo, joka karkaa taivaalle, vesistöihin tai kasvillisuuteen, vaikuttaa luonnon ekosysteemeihin monin tavoin, ja yöaikainen keinovalo on tunnistettu yhdeksi merkittäväksi tekijäksi luontokadon aiheuttajana.
Yöaktiiviset lajit, kuten lepakot, pöllöt ja monet hyönteiset kärsivät jatkuvasta valaistuksesta. Selkärankaisista noin kolmasosa ja selkärangattomista noin kaksi kolmasosaa on yöaktiivisia lajeja. Myös monet pölyttäjät ovat yöaktiivisia. Hyönteiset hakeutuvat valon lähteille, jolloin ne menehtyvät uupumukseen tai ovat helppoja saaliita. Yöaikainen valo häiritsee myös hyönteisten lisääntymistä. Myös päiväaktiiviset lajit tarvitsevat pimeyttä muun muassa suojautumiseen ja lepäämiseen. Yöaikainen valo vaikuttaa eläinten suunnistamiseen, kuten lintujen muuttoreitteihin. Valo voi sekoittaa myös kasvien ravinnekiertoa ja vähentää siementen tuotantoa.
Rakennetun ympäristön yöaikainen keinovalo häiritsee myös ihmisen biologista vuorokausirytmiä. Keinovalo haittaa muun muassa unihormoni melatoniinin tuotantoa. Melatoniini ylläpitää vuorokausirytmiä ja sen häiriintyminen voi aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, mikä heikentää palautumista ja voi pitkittyessään johtaa uupumukseen ja vakaviin mielenterveyden häiriöihin. Pimeän puute voi aiheuttaa muutoksia aineenvaihduntaan, mikä voi lisätä painonhallinnan haasteita ja riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.
Ohjaus vähentää valaistuksen haittoja ja parantaa energiatehokkuutta
Energiatehokas valaistus edellyttää myös parempaa valaistuksen ohjausta. Liike- ja hämärätunnistimet ovat tehokas tapa vähentää turhaa valaistusta. Valot syttyvät vain silloin, kun alueella on liikettä tai kun luonnonvalo ei enää riitä. Näin esimerkiksi pysäköintialueilla ja kävelyteillä valaistus toimii vain tarvittaessa. Ajastimet ja yötilat auttavat vähentämään valaistuksen voimakkuutta hiljaisimpina yön tunteina. Alueilla, joissa valaistusta ei voida kokonaan sammuttaa yöksi, valaistuksen kirkkautta voidaan vähentää.
Valo, joka karkaa taivaalle, vesistöihin tai kasvillisuuteen, vaikuttaa luonnon ekosysteemeihin monin tavoin, ja yöaikainen keinovalo on tunnistettu yhdeksi merkittäväksi tekijäksi luontokadon aiheuttajana.
Valon suuntaus ja varjostus ovat myös tärkeitä. Valo on kohdistettava sinne, missä sitä tarvitaan, ei taivaalle tai metsänreunaan. Paras ratkaisu on suunnata valo alaspäin. Pienilläkin muutoksilla voidaan estää huomattava osa valon karkaamisesta.
Ulkovalaistuksen uusiminen suosittu energiatehokkuustoimenpide kunnissa
Vuosina 2017–2024 energiatehokkuussopimukseen liittyneissä kunnissa on tehty yhteensä yli 5 500 toimenpidettä ulkovalaistuksen energiatehokkuuden parantamiseksi. Näiden toimenpiteiden yhteenlaskettu säästö on 62 GWh vuodessa ja se on 11 prosenttia kaikista kuntien raportoimista säästöistä. Lähes 90 prosenttia ulkovalaistuksen toimenpiteistä on liittynyt valaistuksen uusimiseen ja vain kymmenys valaistuksen ohjaukseen.
Edelleen laajasti katuvalaistuskäytössä olevien suurpainenatriumlamppujen käyttö tulee väistämättä tiensä päähän, kun EU:n haitallisten aineiden käyttöä rajoittavan RoHS-direktiivin suurpainenatriumlappuja koskeva poikkeus päättyy helmikuussa 2027, eikä niitä saa enää tuoda markkinoille. Kellertävän oranssia valoa ympärilleen levittävien suurpainenatriumlamppujen vaihdon yhteydessä on hyvä hetki arvioida valaistuksen ohjauksen mahdollisuudet.
Monissa kunnissa katuvalot sammutetaan yöksi energiansäästösyistä keskustan ulkopuolella. Toimenpide ei kuitenkaan ole kaikkien asukkaiden mieleen ja katuvalojen on toivottu olevan päällä pidempään esimerkiksi Mikkelissä, mutta energiansäästösyistä katuvalojen sammuttamista on jatkettu. Ulkovalaistuksen sammuttaminen aiheuttaa asukkaissa vastustusta yleensä siksi, että pelätään ilkivallan lisääntyvän ja turvallisuuden heikkenevän. Pimeänä oleva katuvalaistus voidaan kokea myös puutteellisena kunnossapitona.
Pelkoja voitaisiin lievittää viestimällä asukkaille valaistuksen sammuttamisen tai ohjauksen hyödyistä. Ihmiset ovat yleensä tietoisempia valaistuksen vähentämisen haitoista kuin hyödyistä. Oulun tilapalveluiden energia-asiantuntija Johanna Järven mukaan Oulussa ulkovalot sammutetaan iltaisin päiväkotien pihoilta klo 20 alkaen ja koulujen pihoilta klo 22.30 alkaen, mikä on vähentänyt asiatonta oleskelua näillä alueilla, joten valaistuksen sammuttamisesta on ollut energiansäästön lisäksi myös muuta hyötyä, eikä siitä ole tullut negatiivista palautetta.
Myös valaistuksen värilämpötilalla on merkitystä
Jos valaistusta ei voida sammuttaa kokonaan, voidaan sen haittoja vähentää kiinnittämällä huomiota valaistuksen värilämpötilaan. Lämpimämpi, pehmeämpi valo yöllä vähentää luontohaittoja ja häiritsee vähemmän myös ihmisten unta. Kylmä sinertävä valo häiritsee monia hyönteisiä ja se häiritsee myös ihmisillä melatoniinin tuotantoa. Esimerkiksi Lahdessa on kokeiltu pölyttäjäystävällistä valaistusta, jossa pölyttäjiä häiritsevät siniset aallonpituudet suodatetaan pois. Sinistä valoa on vähennetty myös muun muassa Porissa kuntoradan valaistuksen uusimisen yhteydessä ja Uudessakaupungissa luontoreitin valaistuksessa.
Valaistaan vain tarpeeseen
Samalla kun valaistusta uusitaan, on hyvä tarkastella myös valaistustehon ja valaistusajan tarvetta. Tarvitseeko alue jatkuvaa valaistusta, vai riittäisikö aikaohjattu, himmennettävä tai liikeohjattu valaistus? Älykkäällä valaistuksen ohjauksella voidaan samalla parantaa turvallisuutta ja energiatehokkuutta sekä vähentää luontohaittoja. Tekniset ratkaisut ulkovalaistuksen hallintaan ovat jo olemassa ja ne kannattaa ottaa käyttöön.
Luontovaikutusten arviointi on entistä tärkeämpää ja monet kunnat ja yritykset ovat alkaneet edistää luontokadon torjuntaa erilaisilla toimenpiteillä, mutta valaistuksen vaikutusta luontokatoon ei ole ehkä vielä tunnistettu riittävästi. Yövalaistuksen vähentäminen on helppo teko luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Se tuo samalla myös säästöjä energiakustannuksissa.
Kirjoittaja:
Helena Arkkola
asiantuntija