Energiatehokkaan pientalon suunnittelu
Energiatehokas pientalo tehdään huolellisella suunnittelulla. Rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavat talon koko ja muoto, rakenneratkaisut, talotekniikka ja rakentamisen käytännöt. Suunnittelijan työpöydällä laaditut kunnolliset suunnitelmat varmistavat myös sen, että materiaalitoimittajilta ja urakoitsijoilta saa vertailukelpoiset tarjoukset.
Pääsuunnittelija vastaa pientalosuunnittelun kokonaisuudesta ja suunnittelijoiden yhteistyöstä. Hänen lisäkseen hankkeessa toimii eri alojen suunnittelijoita, jotka laativat esimerkiksi:
- rakennussuunnitelmat (arkkitehti)
- rakennesuunnitelma (rakennesuunnittelija)
- LVI-suunnitelmat (LVI-suunnittelija)
- sähkösuunnitelmat (sähkösuunnittelija)
Eri ammattilaisten rooleista voit lukea lisää Pientalon rakentajat ja suunnittelijat -artikkelista.
Pientalon koko ja muoto, huoneiden sijoittelu ja muunneltavuus
Pieni rakennus kuluttaa vähemmän energiaa kuin samalla tavalla rakennettu iso talo. Hyvällä suunnittelulla voidaan minimoida hukkaneliöt ja saada toivottu huonejako ilman tyhjän tilan lämmittämistä. Talo kannattaa silti suunnitella niin, että se on muunneltava ja sopii perheelle myös tulevina vuosina.
Muodoiltaan selkeä talo on myös energiatehokas. Kulmat ja erkkerit monimutkaistavat rakentamista ja lisäävät kustannuksia ja energiankulutusta. Nurkat vaikuttavat talon rakenteisiin aina perustuksista vesikouruihin asti. Nurkat ja liitokset ovat myös kohtia, joihin voi tulla vuotokohtia ja kylmäsiltoja.
Huomioon otettavia asioita:
- Suunnittele talosta muunneltava, mahdollisesti myös täydennettävä ja laajennettava.
- Mitoita keittiö, pesu- ja vaatehuoltotilat, WC-tilat, säilytystilat sekä lämmitys- ja ilmanvaihtotekniikka niin, että ne toimivat vähän suuremmassakin rakennuksessa tai asukkaiden vaihduttua.
- Sijoita enemmän lämpöä vaativat asumistoiminnot talon keskelle ja auringon puolelle etelään päin. Vähemmän lämpöä tarvitsevat tilat, kuten makuuhuoneet ja harrastus- ja säilytystilat, kannattaa sijoittaa pohjoisen puolelle.
Hyvä lämmöneristys on keskeinen energiatehokkuuden tekijä
Hyvin eristetty ja ilmatiivis talo on vedoton ja asumisviihtyvyydeltään hyvä. Lämmöneristys kannattaa tehdä kerralla kuntoon, sillä vaipan lämmöneristävyyttä on hankala parantaa myöhemmin.
Lämmönläpäisykerroin eli U-arvo kuvaa rakenteen lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi rakenteen U-arvo on, sitä paremmin se eristää lämpöä. U-arvon yksikkö on W/m2,K. U-arvo kertoo, kuinka monta wattia lämpötehoa siirtyy rakenteen läpi yhtä neliömetriä kohden, kun rakenteen yli on yhden lämpötila-asteen lämpötilaero.
Parempaa U-arvoa voidaan hakea eristekerroksien paksuntamisella ja tehokkaampien eristeiden valinnalla. Paksut ulkoseinät eivät vähennä rakennusoikeutta. Rakentamislain mukaan yli 250 mm ylittävää osuutta ulkoseinän paksuudessa ei huomioida kerrosalaa laskettaessa.
Alapohjan eristystä on hyvin hankalaa, ellei mahdotonta, lisätä jälkikäteen. Jos käytössä on lattialämmitys, se lisää hieman alapohjan häviöitä. Näiden syiden vuoksi alapohjan eristykseen kannattaa panostaa jo rakennusvaiheessa. Samalla tulee huolehtia riittävästä routaeristyksestä.
Vältä rakenteiden kylmäsiltoja
Kylmäsillat ovat talon vaipan kohtia, joista lämpöä vuotaa ulos selvästi enemmän kuin ympäröivästä rakenteesta. Kylmäsillan kohdalla sisäilman kosteus voi tiivistyä rakenteen pinnalle ja aiheuttaa home- ja lahovaaran. Kylmäsiltoja tulee erityisesti nurkkiin sekä seinän ja lattian liitoskohtiin.
Helpoimmin kylmäsiltoja muodostavat hyvin lämpöä johtavat rakennusmateriaalit, kuten betoni ja teräs. Siksi ne eivät saa missään tapauksessa ulottua asuinrakennuksen vaipparakenteen läpi. Myös puun ja tiilen kaltaiset materiaalit tulisi katkaista lämmöneristeellä.
Ilmatiiviit rakenteet vähentävät energiankulutusta
Rakenteiden läpi ja liitoksien kautta vuotavalla ilmalla (vuotoilma) on suuri vaikutus rakennuksen energiankulutukseen. Energiatehokkaan kodin rakenteet ovat ilmatiivit eli ilmanpitävyys on hyvä. Riittävästä ilmanvaihdosta huolehditaan energiatehokkaasti koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla.
Hyvä ilmatiiviys varmistaa, että rakenteet toimivat kosteusteknisesti oikein. Se parantaa myös sisäilman laatua ja ilmanvaihdon energiatehokkuutta, koska ilma kulkee hallitusti ilmanvaihtokoneen suodattimien ja lämmöntalteenoton kautta.
Hyvän ilmatiiveyden saavuttaminen vaatii hyvin suunniteltujen rakenteiden lisäksi huolellista työtä rakennustyömaalla. Kaikkien ilmansulkujen saumat tulee teipata tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla, ellei niitä saada tiiviisti puristuksiin.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää kohtiin, joihin ilmavuotoja syntyy herkästi:
- talon nurkat
- seinien liitoskohdat ylä- ja alapohjaan
- ikkunoiden karmien ja seinän väliset liitokset
- karmien ja ilmansulun liitokset
- ilmanvaihtokanavien läpiviennit
- sähköasennusten läpiviennit
Ilmanvuotoluku eli q50-luku
Rakennuksen ilmatiiveyttä voidaan mitata erityislaitteistolla. Mittauksessa aikaansaadaan paine-ero sisä- ja ulkotilojen välille ja laitteistolla saadaan tulokseksi ilmanvuotoluku, eli q50-luku. Se kertoo kuinka monta kuutiota ilmaa (m3) vuotaa ulkovaipan neliön (m2) läpi tunnissa paine-eron ollessa 50 pascalia. Ilmanvuotoluvun yksikkö on m3/(h m2).
Energiatehokkaalle talolle ilmatiiveystavoitteen tulisi olla selkeästi alle 1,0 m3/(h m2). Tällä saavutetaan noin 20 prosentin energiansäästö verrattuna ilmatiiveyden oletusarvoon 4,0 m3/(h m2).
Ilmanpitävyys kannattaa mitata rakennusaikana
Jos ilmatiiveyttä ei ole mitattu tai muulla tavoin varmennettu, oletetaan E-luvun laskennassa ilmatiiveyden arvoksi q50 = 4,0 m3/(h m2), mikä on uudisrakennukselle heikko luku.
Hyvä ajankohta ilmanpitävyyden mittaukselle rakenteilla olevasta talosta on sen jälkeen, kun ilmasulku on asennettu, mutta sisäverhouslevyjä ei ole vielä asennettu. Tässä vaiheessa ilmatiiveyttä voidaan vielä tarvittaessa parantaa.
Pieneen ilmanvuotolukuun pääsy edellyttää yleensä kahden mittauksen tekemistä. Ensimmäisen mittauksen tulosten perusteella korjataan vuotopaikat ja toisella mittauskerralla tarkistetaan, että vuotopaikat on varmasti saatu korjattua.
Talotehtaat voivat ilmatiiveysmittauksen sijaan varmentaa, että sen käyttämät rakenneratkaisut ja toteutustavat johtavat parempaan ilmatiiveyteen. Tämä tehdään mittaamalla riittävän monen valmiin talon ilmatiiveys.
Kosteusriskien välttäminen
Kosteusriskien hallinta on keskeinen osa pientalon suunnittelua. Huolellisilla rakenneratkaisuilla voidaan ehkäistä vaurioita ja varmistaa rakennuksen pitkäaikainen toimivuus. Rakennustuotteiden ja -tarvikkeiden kunnollisesta sääsuojauksesta työmaalla on huolehdittava hyvin ja talo on rakennettava huolellisesti.
Kosteusteknisesti turvallisessa rakenteessa:
- on lämpimällä puolella tiivis, ilmanpitävä höyryn- tai ilmansulku
- eristemateriaalia on koko eristetilassa
- ulkopuolella on tuulensuoja
- tuulensuojan ja ulkoverhouksen välissä on riittävä tuuletustila
Kosteusvaurioiden riskitekijöitä
Ulkovaipan kosteusvaurioiden ylivoimaisesti suurin aiheuttaja on sadeveden tunkeutuminen rakenteisiin.
Muita kosteusvaurioita aiheuttavia tekijöitä ovat:
- märkätilojen virheelliset vedeneristykset
- putkistojen tai viemäröintien vuodot
- maan kosteuden pääsy rakenteisiin
- rakentamisen aikainen kosteus
- väärät rakenneratkaisut
Energiatehokkuutta parantavat ikkunat säästävät lämmityskustannuksissa
Ikkunat ovat lämmöneristyksen kannalta rakennuksen heikoin osa. Siitä huolimatta ne eivät pelkästään aiheuta energiahukkaa, vaan niiden kautta saadaan myös auringon valoa ja lämpöä hyödyksi sisätiloihin.
Energiatehokkaat ikkunat maksavat muutamia kymmeniä prosentteja enemmän kuin tavalliset kolmilasiset ikkunat, mutta säästävät lämmityskustannuksia talon koko elinkaaren ajan. Ikkunoiden energiatehokkuuden vertailussa voi käyttää apuna ikkunoiden energialuokitusta.
Tavanomaisissa uusissa ikkunoissa on 3–4 lasia ja energiatehokkuutta parantaa selektiivikalvo. Parhaissa energiaa säästävissä ikkunoissa on lähes aina 4 lasia sekä lämpöä hyvin eristävä, hidasliikkeinen kaasu (yleensä argon) lasien välissä. Energiatehokkaimpien ikkunoiden rakenne on myös mekaanisesti laadukkaampi ja ilmatiiviimpi.
Ikkunoiden sijoittelu ja mitoitus
Suurimmat ikkunat ovat yleensä olohuoneessa. Olohuoneen ja muiden oleskelutilojen ikkunat kannattaa suunnata etelään, jolloin niiden kautta saadaan valoa myös talvella.
Suuria, koko seinän korkuisia ikkunapintoja kannattaa välttää. Ikkunoidenkin valinnassa on syytä käyttää ammattilaisen apua ja valita kullekin talon sivustolle teknisiltä ominaisuuksiltaan mahdollisimman hyvin soveltuvat ikkunat.
Rakenteellisesti energiatehokkaassa talossa liian suuri ikkunapinta etelään saattaa aiheuttaa jäähdytyksen tarvetta. Sopivan kokoiset räystäsrakenteet estävät liiallisen auringonpaisteen kesällä. Suuret ikkunapinnat voivat suuntautua myös vaikkapa pohjoiseen, kun talo on rakenteellisesti energiatehokas.
Hyvin lämpöä eristävien ikkunoiden sisäpinta ei ole kovillakaan pakkasilla niin kylmä, että se aiheuttaisi vedon tunnetta. Niinpä ikkunoiden alle ei välttämättä tarvita pattereita.
Aurinkosuojaus vähentää kesäaikaisen jähdytyksen tarvetta
Aurinkosuojauksella estetään liiallisen auringonvalon ja -lämmön pääsy sisätiloihin kesäaikoina. Ilman aurinkosuojausta erityisesti rakenteellisesti energiatehokkaissa taloissa sisäilman lämpötila voi nousta liian korkeaksi, jolloin jäähdytystarve kasvaa.
Riittävän leveät räystäät ovat hyvä keino torjua liiallista auringonsäteilyä. Räystään leveys voi olla yli metrinkin. Leveä räystäs suojaa samalla myös ulkoseinää sateilta ja auringolta.
Ikkunoiden valinnassa voidaan suosia auringon lämpösäteilyä vähentäviä malleja. Haittapuolena on, että samalla suodattuu kevättalven auringon lämpösäteily, joka lämmittäisi tiloja. Myös ikkunoiden koko ja suuntaus vaikuttavat taloon tulevan auringonsäteilyn määrään.
Pientalon talotekniikan suunnittelu
Talotekniikka muodostaa kodin toiminnallisen perustan – se vaikuttaa asumismukavuuteen, energiatehokkuuteen, käyttökustannuksiin ja rakennuksen pitkäikäisyyteen. Hyvin suunniteltu talotekniikka toimii huomaamattomasti arjessa, mutta sen ratkaisut näkyvät sekä sisäilman laadussa että energiankulutuksessa vuosikymmenten ajan.
Suunnittelussa on tärkeää tarkastella kokonaisuutta, sillä lämmitys, ilmanvaihto, käyttövesi, sähkönkäyttö ja uusiutuvan energian ratkaisut kytkeytyvät toisiinsa. Oikein mitoitetut ja yhteensopivat järjestelmät varmistavat, että talo toimii energiatehokkaasti ja käyttäjäystävällisesti eri vuodenaikoina ja muuttuvissa tarpeissa.
Jos rakennushankkeessa on mukana useampia suunnittelijoita (sähkö-, LVI- ja automaatiosuunnittelija), on yhden suunnittelijoista otettava kokonaisvastuu talon teknisistä ratkaisuista. Suunnittelua ohjaavana tahona voi toimia kuka vain kohteen taloteknisistä suunnittelijoista, kunhan hänellä on kokonaisvaltainen näkemys rakennuksen toiminnoista, uusien taloteknisten järjestelmien tuomista mahdollisuuksista ja rajoituksista.
Jo hankesuunnitteluvaiheessa talon asukkaan tarpeet ja toiveet nyt ja tulevaisuudessa kirjataan ylös, ja niihin palataan myöhemmissä vaiheissa, kun tehdään varsinaista toteutussuunnitelmaa. Silloin voidaan tehdä tarvittavat varaukset myöhemmin käyttöönotettaville toiminnoille.
Taloautomaatio yhdistää tekniset järjestelmät
Kattavalla taloautomaatiolla (kotiautomaatiolla) voidaan tehokkaasti ja helposti seurata, ohjata, valvoa ja optimoida talon tekniikkaa kokonaisuutena. Taloautomaatio huolehtii asukkaan puolesta siitä, että talossa on mukavaa, vaivatonta ja turvallista asua.
Talon tekniikan kokonaisuus muodostuu monesta osasta: lämmitys, ilmanvaihto, sähkölaitteet, vesikalusteet, valaistus, turvajärjestelmät, viihdelaitteet, jne. Eri tekniset järjestelmät ja laitteet sisältävät nykyisellään jo paljon älyä ja ohjattavuutta. Taloautomaatiosta puhutaan silloin kun talon eri järjestelmät ja laitteet kommunikoivat keskenään ja niitä voidaan ohjata keskitetysti.
Jotta talon automaatiojärjestelmä toimii suunnitellusti, tilaajan kannattaa liittää sekä suunnittelu- että järjestelmän urakkasopimukseen ehto, jossa suunnittelija toisaalta velvoitetaan ja toisaalta oikeutetaan tekemään automaatiojärjestelmän täysi tarkistus luovutusvaiheessa.
Lämmitysjärjestelmän valinta on monen tekijän summa
Energiatehokkaaksi rakennetussa kodissa lämmitysenergiaa tarvitaan selvästi vähemmän kuin tavallisessa talossa. Lämmitysjärjestelmä voi sen vuoksi olla kevyempi ja sitä käytetään lyhyemmän ajan vuodessa.
Lämmitysjärjestelmä vaikuttaa keskeisesti asumisen mukavuuteen ja käyttökustannuksiin. Koska on mahdotonta sanoa kuinka energian hinnat vaihtelevat tulevien vuosikymmenien aikana, varmin investointi on rakentaa vähän energiaa tarvitseva talo. Tärkeää on teettää hyvät suunnitelmat ja toteuttaa järjestelmä ammattilaisilla.
Ota huomioon, kun vertailet lämmitysjärjestelmiä:
- rakentamisvaiheen investoinnit ja tilantarve
- vuosittaiset energiakustannukset
- kiinteät vuosittaiset perusmaksut
- huolto- ja korjauskustannukset
- tekninen käyttöikä
- ekologisuus (hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöt)
- helppohoitoisuus, varmatoimisuus
Esimerkki energiatarpeen jakautumisesta uudessa pientalossa
| Tilojen lämmitys | noin 10 000 kWh/vuosi |
| Käyttöveden lämmitys, 4 asukasta | noin 5 000 kWh/vuosi |
| Taloussähkö, kuten kodinkoneet, sähkökiuas, valot) | noin 6 000 kWh/vuosi |
Talon rakennuspaikka vaikuttaa siihen, onko kaukolämpö mahdollinen vaihtoehto tai voidaanko maalämpöpumpun lämpökaivo porata kallioperään tai maapiiri asentaa maaperään. Ympäristön kannalta on suositeltavaa valita energiatehokas, sekä uusiutuvaa energiaa ja/tai hukkalämpöä käyttävä lämmitysratkaisu.
Talon koko ja lämmitystarve vaikuttavat siihen kannattaako panostaa hieman kalliimpaan järjestelmään, jolla saadaan edullista energiaa, vai järjestelmään, joka on edullisempi hankkia, mutta jolla saattaa olla kalliimpi energian hinta tai suurempi ostoenergiankulutus.
Useissa lämmitysjärjestelmissä on komponentteja, joita joudutaan todennäköisesti uusimaan järjestelmän pitoaikana. Laitteiden käyttöiät vaihtelevat merkittävästi muun muassa sen perusteella kuinka laite on mitoitettu kohteeseen, kuinka hyvin sitä ylläpidetään ja huolletaan sekä kuinka rasittavissa käyttöolosuhteissa laite toimii.
Ilmanvaihto ja viilennys hyvän sisäilman takuina
Hyvässä talossa on oikein mitoitettu ilmanvaihto, joka takaa hyvän sisäilman laadun. Energiatehokkuutta ei pidä tavoitella sisäilman laadun kustannuksella.
Käytännössä lähes kaikkiin uusiin pientaloihin tulee koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, joka on varustettu lämmöntalteenotolla (LTO). Tuloilma saadaan huoneisiin energiatehokkaasti esilämmitettynä ja suodatettuna, mikä vähentää vedon tunnetta ja esimerkiksi siitepölyn aiheuttamia haittoja.
Kylmimpinä aikoina, kun lämmöntalteenotto ei riitä nostamaan tuloilman lämpötilaa tavoiteltuun arvoon, sitä lämmitetään ilmanvaihtokoneen jälkilämmityspatterilla, joka voi olla vesikiertoinen tai sähkövastuksella toteutettu.
Ilmanvaihto tulee mitoittaa siten, että kahdessa tunnissa vaihdetaan ilmaa rakennuksen ilmatilavuuden verran (ilmanvaihtokerroin on 0,5 1/h eli ”puoli kertaa tunnissa”). Eri tiloilla on omat vaatimuksensa ja ammattitaitoinen IV-suunnittelija osaa suunnitella niihin parhaiten sopivan ilmanvaihdon.
Ilmanvaihdon määrää säädetään tavallisesti käsikytkimellä, jossa on tyypillisesti 4 eri tehoporrasta. Suunnittelussa on tärkeää kiinnittää huomiota ilmanvaihdon ohjauspaneelin sijaintiin tai sen kauko-ohjattavuuteen, jotta ilmanvaihdon ohjaus on mahdollisimman helppoa.
Lämmöntalteenoton tekniset vaihtoehdot
Tyypillisiä LTO-ratkaisuja ovat levylämmönsiirrin ja pyörivä lämmönsiirrin.
- Levylämmönsiirtimessä on kiinteä kennosto, jonka joka toisessa välissä virtaa talosta poistettava lämmin ilma ja joka toisessa välissä taloon tuotava raitis ilma. Poistettavasta ilmasta siirtyy lämpöä kennoston seinämien läpi taloon tuotavaan kylmään ilmaan.
- Pyörivässä lämmöntalteenotto (LTO) -laitteessa on hitaasti pyörivä kennosto. Puolen kierroksen ajan lämmin poistoilma lämmittää kennostoa ja puolen kierroksen ajan kennosto luovuttaa lämpöä taloon tuotavaan ilmaan.
Markkinoilla on myös poistoilmalämpöpumppuja, joissa ilmanvaihtokoneeseen on yhdistetty talon lämmitysjärjestelmänä toimiva lämpöpumppu.
- Poistoilmalämpöpumpussa lämpöpumppu tehostaa lämmöntalteenottoa poistoilmasta ja tuloilman esilämmityksen lisäksi pystyy siirtämään lämpöä melko korkeassa lämpötilassa myös käyttöveteen ja tilojen vesikiertoiseen lämmönjakoon.
Ilmanvaihtokoneen valintaan vaikuttavia tekijöitä
Kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin:
- Ilmanvaihdon ohjausratkaisut, jotka parantavat ilmanlaatua, energiatehokkuutta ja helppokäyttöisyyttä. Esimerkiksi tarpeenmukainen ilmanvaihdon ohjaus, jolla tarkoitetaan ratkaisua, joka mittaa sisäilman kosteus- ja hiilidioksidipitoisuutta ja ohjaa ilmanvaihtoa näiden tietojen mukaan.
- Äänenvaimennus. Joihinkin IV-koneisiin tulee äänenvaimennusosa, tai äänenvaimentimet voidaan asentaa ilmanvaihtokanaviin. Hyvin suunniteltu ilmanvaihtojärjestelmä on lähes äänetön.
- LTO:n vuosihyötysuhde. Ilmanvaihtokoneen LTO-laitteen vuosihyötysuhde kuvaa kuinka suuri osuus ilmanvaihdon tarvitsemasta lämmitysenergiasta katetaan LTO:lla. Vuosihyötysuhde ottaa huomioon koko lämmityskauden, rakennuksen sijainnin sekä lämmönsiirtimen jäätymisen eston vaikutuksen. Parhaiden LTO-laitteiden lämmöntalteenottokyky voi riittää ympärivuotiseen tuloilman lämmitykseen ilman erillistä lisälämmityspatteria.
- Ilmanvaihtokoneen ominaissähköteho (SFP – Specific Fan Power): SFP-luku kertoo kuinka paljon ilmanvaihtokoneen puhaltimet tarvitsevat sähköä ilman siirtämiseen. Ominaissähkötehoon voidaan vaikuttaa paitsi laitevalinnalla, myös hyvällä ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelulla.
Käyttöveden lämmitys, vesiputket ja hanat
Pientaloissa käytetään vettä keskimäärin 110–120 litraa vuorokaudessa asukasta kohden. Yleinen vaihteluväli on kuitenkin suuri, noin 60–270 l/vrk/hlö. Käyttöveden lämmitykseen kuluu energiaa tyypillisesti noin 1000 kWh henkilöä kohden lämpimän veden kulutuksen mukaan.
Vedestä yleensä noin puolet kuluu peseytymistiloissa, neljännes keittiössä ja neljännes WC:ssä. Suihkun käyttötapa hallitsee vedenkulutuksen suuruutta ja voi jopa moninkertaistaa veden kokonaiskulutusmäärän. Erityisen suuri rooli suihkulla on käyttöveden energiankulutuksessa, koska suuri osa suihkussa kulutetusta vedestä on lämmintä vettä.
Käyttöveteen liittyvät vinkit rakentajalle:
- Asenna taloon tulevaan vesijohtoon vakiopaineventtiili. Sillä vältytään liian suurilta virtaamilta hanoista ja säästetään vettä ja energiaa.
- Varmista, että käyttövesiputkien eristetään huolellisesti ja vesipisteille nousevat putket sijoitetaan suojaputkiin joko rakenteeseen lämmöneristeiden lämpimälle puolelle tai rakenteen päälle sisäpuolelle.
- Valitse hanoja, joissa on vedensäästötoiminto ja säädä hanojen virtaamat oikeiksi, esimerkiksi suihkuhanassa korkeintaan 12 l/min ja pesuallashanassa 6 l/min.
- Valitse WC-istuin, jossa on kaksitoiminen huuhtelu.
- Huomioi käyttövesivaraajan koon valinnassa varaajan lämpöhäviöt, joista osa saadaan lämmityskaudella talteen, mutta kesäaikana lämpökuormasta on yleensä vain haittaa. Veden sopiva lämpötila varaajassa on yleensä noin 55–75 °C ja riippuu varaajan koosta, lämpimän käyttöveden tarpeesta, lämmitysmuodosta ja varaajan käyttötavasta (esimerkiksi yösähkö vai jatkuva lämmitys). Varaajasta vesijohtoverkkoon syötettävän lämpimän käyttöveden oikea lämpötila on verkoston lämpöhäviöistä riippuen 55-60 °C.
Aurinkopaneelit ja aurinkokeräimet
Aurinkoenergiaratkaisu toteutetaan yhä useammin jo talon rakentamisvaiheessa. Jos näin ei tehdä, kannattaa rakentajan kuitenkin huomioida mahdollisuus paneelien tai keräinten asentamiseen jälkikäteen. Lisäksi mahdolliselle kotiakulle voi tehdä tilavarauksen.
Aurinkosähkö- tai aurinkolämpöjärjestelmä vaikuttavat muun muassa siihen, miten rakennus sijoittuu tontille, millainen kattomateriaali valitaan sekä lämmitysjärjestelmän suunnitteluun.
Valaistusratkaisut suunnitellaan tilakohtaisesti
Valaistus on tärkeä viihtyvyyteen, työskentelyyn ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Valaistusta kannattaa miettiä tilakohtaisesti, sillä vaatimukset eri tiloissa ovat hyvin erilaiset. Valaistus toteutetaan energiatehokkaasti ja kestävästi LED-valaisimilla ja -lampuilla, jotka tarjoavat monipuolisia ratkaisuja ja muunneltavuutta.
Yleisvalaistuksessa kannattaa hyödyntää luonnonvaloa sekä vaaleita seinä- ja kattopintoja. Kytkennät on hyvä suunnitella niin, että koko talon valaistuksen voi kytkeä pois päältä yhdestä katkaisijasta ulko-oven vierestä.
Ulkovalaistuksen ohjauksessa kannattaa hyödyntää hämärä- ja liiketunnistimilla varustettuja valaisimia, jotka voi tarvittaessa ohjata toimimaan myös kellokytkimen avulla.
Valaistuksen suunnittelun muistilista
- Valaistusperiaatteet on hyvä suunnitella samanaikaisesti kodin sisätilojen muiden suurten sisustusratkaisujen (väliovet, lattia- ja seinämateriaalit, kiintokalusteet sekä niiden värit) kanssa.
- Valaisinpisteiden lisääminen on erittäin hankalaa ja työlästä sen jälkeen, kun rakennusrunko ja seinät ovat valmiit.
- Kotiin kannattaa suunnitella ja asentaa myös ylimääräisiä valaisimien kytkentäpisteitä tai valaisinpistorasioita. Näin varmistetaan muuntojoustavuus tilojen uusille käyttötavoille.
- Tilat, joihin halutaan himmennettävä valaistus, määritellään etukäteen.
- Liiketunnistinohjaukset aputiloissa kuten WC:ssä, porraskäytävässä ja varastotiloissa mahdollistavat valaistuksen helpon ja energiatehokkaan käytön. Liiketunnistimessa voi olla myös valaistusvoimakkuuden mittaus, jolloin valot syttyvät vain, kun luonnonvaloa ei ole riittävästi.
- Ulkona pihatöiden yhteydessä asennetaan riittävästi maakaapeleita valaistusta varten.
- Ulkovalaistusratkaisuissa tulisi suosia energiatehokkaita valonlähteitä ja valaistuksen ohjaustapoja, koska ulkovalaistuksen käyttöajat ovat usein pitkiä.
- Kiinteitä sähköasennuksia saa asentaa vain sähköalan ammattilainen. Maallikko saa asentaa valaisimen pistotulpalla tai ruuviliittimellä (=sokeripalalla).
- Upotetut valaisimet (kattoon, seinään, lattiaan tai muihin rakenteisiin) vaativat aina kunkin valaisimen asennusohjeen mukaisen tilan.
- Kodin valaistuksen ylläpidon kannalta on hyödyllistä, että erilaisten lampputyyppien määrää pyritään rajoittamaan.