Kiertotaloudesta Suomen kilpailuvaltti – viisi asiaa seuraavaan hallitusohjelmaan
Motivan asiantuntijanäkemyksiä seuraavaan hallitusohjelmaan.
Suomi on asettanut kiertotaloudelle kunnianhimoiset tavoitteet. Vuoteen 2035 mennessä kiertotalouden pitäisi muodostaa perusta koko taloudellemme, materiaalien kiertotalousasteen kaksinkertaistua ja uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen pysyä vuoden 2015 tasolla. Tavoitteet ovat korkealla, mutta käytännön kehitys ei ole ollut yhtä vahvaa. Suomi pärjää eurooppalaisessa vertailussa hyvin kiertotalouden strategisessa kehittämisessä ja ekoinnovaatioissa, mutta heikommin esimerkiksi resurssituottavuudessa, materiaalien kiertotalousasteessa sekä yhdyskunta- ja pakkausjätteen kierrätyksessä. Kulutamme edelleen liikaa materiaaleja.
Seuraavalla hallituskaudella on aika siirtää painopistettä tavoitteista toimeenpanoon. Samalla meidän pitäisi muuttaa tapaamme puhua kiertotaloudesta. Kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta tai kierrätyksestä, vaan siitä, miten rakennamme Suomeen kilpailukykyistä, uudistuvaa ja kriisinkestävää taloutta.
Kiertotalous auttaa yrityksiä käyttämään materiaaleja tehokkaammin, vähentämään riippuvuutta neitseellisistä raaka-aineista ja synnyttämään kokonaan uutta liiketoimintaa. Samalla se tukee ilmasto- ja luontotavoitteita sekä vahvistaa Suomen resurssiomavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Juuri siksi kiertotalouden pitäisi näkyä seuraavassa hallitusohjelmassa nykyistä vahvemmin talous-, kilpailukyky- ja teollisuuspolitiikan ytimessä.
Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Nostaisin esiin viisi asiaa.
1. Tehdään kiertotaloudesta talous- ja teollisuuspolitiikkaa
Kiertotaloudessa on Suomelle merkittävä kasvumahdollisuus. Meillä on vahvaa teknologista osaamista, ekoinnovaatioita ja yrityksiä, jotka kehittävät ratkaisuja materiaalien tehokkaampaan käyttöön, kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön.
Tätä potentiaalia pitäisi tarkastella samalla vakavuudella kuin muitakin teollisuus- ja kasvupolitiikan kysymyksiä. Kiertotalouden tavoitteiden pitäisi näkyä läpileikkaavasti elinkeino-, innovaatio-, teollisuus- ja huoltovarmuuspolitiikassa.
Myös Euroopassa suunta on tämä. Kiertotalouden merkitys EU:n kilpailukyvylle, omavaraisuudelle ja huoltovarmuudelle on vahvistunut, ja unionissa rakennetaan parhaillaan uusia markkinoita kierrätetyille materiaaleille. Suomella on mahdollisuus olla tässä kehityksessä aktiivinen suunnannäyttäjä – mutta vain, jos pystymme muuttamaan hyvän osaamisemme myös investoinneiksi, liiketoiminnaksi ja vienniksi.
2. Varmistetaan pitkäjänteinen suunta ja resurssit
2. Varmistetaan pitkäjänteinen suunta ja resurssit
Kiertotalouden muutos ei tapahdu yhden hallituskauden aikana. Yritysten investoinnit, uudet arvoketjut ja materiaalien kiertoon perustuvat liiketoimintamallit tarvitsevat ennakoitavaa toimintaympäristöä ja pitkäjänteistä politiikkaa.
Suomella on jo kansallinen kiertotalouden strateginen ohjelma ja sen ympärille rakentuneita toimintamalleja, kuten Kiertotalous-Suomi ja Kiertotalouden green deal. Seuraavan hallituksen kannattaa rakentaa niiden päälle sen sijaan, että jokaisella hallituskaudella aloitettaisiin jälleen alusta.
Kansallisen kiertotalousohjelman toteuttamiseen on samalla varattava riittävät resurssit. Rahoitusta tarvitaan yritysten, kuntien ja muiden organisaatioiden omien ratkaisujen kehittämiseen, mutta myös niiden välisen yhteistyön koordinointiin, tiedon jakamiseen ja toimivien ratkaisujen skaalaamiseen.
3. Rakennetaan rahoituspolku kokeiluista teolliseen mittakaavaan
Suomessa osataan kehittää uusia ratkaisuja. Ongelmia syntyy usein siinä vaiheessa, kun hyvä kokeilu pitäisi muuttaa kannattavaksi liiketoiminnaksi tai suuren mittakaavan teolliseksi investoinniksi.
Siksi tarvitsemme nykyistä yhtenäisemmän rahoituspolun tutkimuksesta ja kehittämisestä demonstraatioihin ja edelleen kaupalliseen mittakaavaan. Business Finlandin mahdollisuudet rahoittaa kiertotalouden kehittämistä on turvattava, ja myös alueellista rahoitusta pitäisi käyttää nykyistä koordinoidummin.
Samalla Suomen kannattaa hyödyntää nykyistä paremmin EU-rahoitusta. Tämä edellyttää myös riittävää kansallista vastinrahoitusta, jotta hyvät suomalaiset hankkeet eivät jää toteutumatta oman rahoitusosuuden puuttumisen vuoksi.
Rahoituksen määrän lisäksi olennaista on jatkuvuus: yrityksen näkökulmasta polun ensimmäisestä pilotista investointiin pitäisi olla mahdollisimman selkeä.
4. Luodaan kiertotalousratkaisuille toimivat markkinat
Hyväkään kiertotalousinnovaatio ei skaalaudu, ellei sille ole kysyntää. Julkisella vallalla on tärkeä tehtävä auttaa ensimmäisten markkinoiden syntymisessä ja poistaa kiertotalousratkaisujen käyttöönoton esteitä.
Yksi merkittävimmistä välineistä ovat julkiset hankinnat. Kun hankinnoissa tarkastellaan hinnan lisäksi tuotteiden ja ratkaisujen koko elinkaarta, materiaalitehokkuutta, korjattavuutta, uudelleenkäyttöä ja kierrätettyjen materiaalien käyttöä, julkinen sektori voi omalla ostovoimallaan vauhdittaa uusien markkinoiden syntymistä.
Myös sääntelyn pitää tukea muutosta. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää ennakoitavaa toimintaympäristöä, sujuvia lupaprosesseja ja sellaisten sääntelyesteiden tunnistamista, jotka tarpeettomasti vaikeuttavat materiaalien uudelleenkäyttöä tai uusien liiketoimintamallien syntymistä.
Parhaimmillaan julkinen valta ei tällöin valitse voittavia teknologioita, vaan rakentaa olosuhteet, joissa resurssiviisaat ratkaisut voivat kilpailla ja kasvaa.
5. Tehdään muutos yhdessä – verkostoilla ja vapaaehtoisilla sitoumuksilla
Kiertotaloutta ei toteuteta yksittäisissä organisaatioissa. Yhden yrityksen sivuvirta voi olla toisen raaka-aine, ja uuden kiertotalousratkaisun toteutuminen voi edellyttää kokonaisen arvoketjun toimintatapojen muuttamista. Siksi yhteistyö yritysten, kuntien, tutkimuksen ja julkisen sektorin välillä on ratkaisevan tärkeää.
Motivassa olemme nähneet tämän käytännössä. Olemme rakentaneet ja koordinoineet muun muassa materiaalitehokkuustyötä, teollisia symbiooseja, kuntaverkostoja ja Kiertotalous-Suomea. Kokemus osoittaa, että valtakunnallisilla verkostoilla voidaan tarjota toimijoille tietoa ja työkaluja, mahdollistaa vertaisoppiminen ja ennen kaikkea levittää toimivia ratkaisuja yksittäisiä hankkeita laajemmalle.
Myös vapaaehtoisilla sitoumuksilla on tärkeä rooli. Energiatehokkuussopimusten, materiaalitehokkuussitoumusten ja Kiertotalouden green dealin kaltaiset toimintamallit voivat täydentää lainsäädäntöä ja auttaa edelläkävijöitä etenemään vähimmäisvaatimuksia nopeammin.
Tarvitsemme siis sekä sääntelyä että kannustimia – mutta myös yhteistyön rakenteita, joiden avulla tavoitteet muuttuvat käytännön teoiksi.
Nyt on aika muuttaa tavoitteet kilpailueduksi
Suomelta eivät puutu kiertotalouden tavoitteet, osaaminen tai ratkaisut. Seuraava askel on rakentaa toimintaympäristö, jossa ratkaisut pääsevät nykyistä nopeammin kokeiluista markkinoille ja jossa materiaalien tehokkaampi käyttö on yrityksille myös taloudellisesti houkutteleva valinta.
Se edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa, investointeja vauhdittavaa rahoitusta, toimivia markkinoita sekä yritysten, kuntien ja muiden toimijoiden yhteistyötä.
Kiertotalous ei ole Suomelle vain keino vähentää luonnonvarojen kulutusta ja ympäristövaikutuksia. Se on mahdollisuus vahvistaa kilpailukykyämme, uudistaa teollisuuttamme, synnyttää uusia työpaikkoja ja parantaa huoltovarmuuttamme.
Seuraavalla hallituskaudella tämä mahdollisuus kannattaa nostaa sinne, minne se kuuluu: Suomen kilpailukyky- ja teollisuuspolitiikan ytimeen.
Kirjoittaja Paula Eskola toimii kiertotalouden johtavana asiantuntijana Motivassa.
Paula Eskola
johtava asiantuntija