Kaukolämpö

Kaukolämpö on yleisin lämmitysmuoto Suomessa. Vuonna 2012 noin 46 prosenttia Suomen lämmitysenergiasta tuotettiin kaukolämmöllä. Kaukolämpöverkko on kaikkiaan 166 Suomen kunnassa.

Kaukolämpöä tuotetaan yhteistuotantolaitoksissa ja erillisissä lämpölaitoksissa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa otetaan talteen turbiineissa sähköntuotannon yhteydessä syntyvä hukkalämpö. Yhteistuotanto onkin energiatehokas tapa tuottaa energiaa, ja sen osuus kaukolämmön tuotannossa on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä.
Lämmön ja sähkön yhteistuotanto
Kuva 1. Lämmön ja sähkön yhteistuotannon sekä lämmön erillistuotannon määrät viime vuosikymmeninä (Lähde: Tilastokeskus)

Kaukolämmön polttoaineena käytetään pääasiassa maakaasua, kivihiiltä, turvetta ja puuta. Puusta on tullut kaukolämmön merkittävin polttoaine vuonna 2013. Suurin osa puupolttoaineesta on metsähaketta.
Kaukolämmön yhteis- ja erillistuotannon polttoaineet 2013
Kuva 2. Kaukolämmön ja siihen liittyvään sähkön tuotantoon käytettyjen polttoaineiden suhteelliset osuudet vuonna 2013 (Lähde: Energiateollisuus ry, ennakkotieto)

Kaukolämmön ympäristövaikutukset riippuvat siitä, millaisessa voimalaitoksessa sitä tuotetaan ja mitä polttoainetta voimalaitoksessa käytetään. Yhteistuotantolaitokset, joissa tuotetaan sähköä ja lämpöä, toimivat erittäin hyvällä hyötysuhteella. Jos kaukolämpölaitoksen polttoaineena käytetään uusiutuvaa energiaa (puu, hake, pelletti, biokaasu), ympäristövaikutukset vähenevät edelleen.

Lisää aiheesta:


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 25.8.2017