Ilma-vesilämpöpumppu

Ilma-vesilämpöpumppu toimii erinomaisesti matalalämpöisen lämmönjakojärjestelmän yhteydessä. Paras vaihtoehto on vesikiertoinen lattialämmitys, mutta järjestelmään voidaan kytkeä myös vesipatterit tai ilmakonvektorit.

Ilmavesi-lämpöpumpun hankinta on otollisinta ennen kaikkea, kun:
  • kokonaisenergiankulutus on lähtötilanteessa vähintään 25 000 kWh,
  • ilma-vesi-lämpöpumppu liitetään lattialämmitykseen,
  • käyttövedenkulutus on melko vähäistä,
  • sää pysyy lauhana.

Pakkanen syö ilma-vesilämpöpumpun hyötysuhdetta

Kun lämmitystarve on suurimmillaan, ilma-vesilämpöpumpun hyötysuhde on heikoimmillaan. Pakkasten kiristyessä tarvitaan myös lämpimämpää lämmitysvettä kuin lauhan sään vallitessa. Se saattaa muodostua monille laitemalleille haasteeksi. Lyhyet ja kovat pakkasjaksot eivät vaikuta merkittävästi vuotuiseen energiatarpeeseen, sillä lämmityskausi kokonaisuudessaan on pitkä myös Etelä-Suomessa.

Käyttöveden lämmitys ilma-vesilämpöpumpulla on vain hieman sähkölämmitystä tehokkaampaa. Laite tuottaa noin puolet vähemmän tehoa -20 celsiusasteessa kuin +7 celsiusasteessa. Jos laite on teholtaan liian pieni, tukilämmitys joudutaan aloittamaan aiemmin kuin käyttöolosuhteet muuten pakottaisivat tekemään. Toisaalta, jos laite on teholtaan liian suuri, se on käynnissä vain hyvin lyhyitä käyttöjaksoja erityisesti kesäaikana, mikä heikentää lämpökerrointa.

Tutkittua säästöä ilma-vesilämpöpumpuilla

Elvari-sähkölämmityksen tehostamishanke on tutkinut ilma-vesilämpöpumppujen (UVLP) hankinnan kannattavuutta ja syntynyttä energiansäästöä sähkölämmitystaloissa. Kyselytutkimukseen osallistui 46 kohdetta, joista 23 kohteen energiansäästö saatiin laskettua. Kohteista 14 oli öljylämmitteisiä ja yhdeksän sähkölämmitteistä pientaloja.

Kyselytutkimuskohteiden lähtötilanne:
  • Kulutus ennen ilma-vesilämpöpumpun asennusta oli keskimäärin 25 847 kWh/a.
  • Keskimääräinen talon pinta-ala oli 160 m².
Kohdekohtainen energiansäästö:
  • 3 750-17 000 kWh/a; keskimäärin energiansäästö oli 9 824 kWh/a eli 38,0 prosenttia kokonaiskulutuksesta.
  • Keskimääräinen investointi 36 kohteessa oli 8 250 euroa (5 500-14 000 euroa).
  • Takaisinmaksuaika oli noin seitsemän vuotta.
  • Vuotuinen rahallinen säästö oli 1 179 euroa, kun sähkön hinta oli 0,12 €/kWh.
  • Kokonaisenergiankulutus pieneni 17-52 prosenttia.

Sähkölämmityskohteissa lähtökulutus oli 25 875 kWh/a. Saavutettu energiansäästö oli 8 203 kWh/a eli keskimäärin 31,7 prosenttia.

Öljylämmityskohteiden energiankulutus oli 25 818 kWh/a. Kertynyt säästö oli 11 445 kWh/a eli 44,3 prosenttia (hyötysuhde 80 prosenttia). Vanhojen kattiloiden hyötysuhde on vuosittain tätä pienempi, mutta toisaalta vanhasta kattilasta säteilevää hukkalämpöä voidaan hyödyntää tilojen lämmitykseen hieman enemmän lämmityskauden aikana.

Kyselytutkimuksen ja pilottien yhteenveto

Tutkituissa taloissa kokonaisenergiankulutus oli keskimäärin noin 26 000 kWh ennen ilma-vesilämpöpumpun hankintaa. Kokonaisenergiankulutus sisältää taloussähkön, käyttöveden ja tilojen lämmitykseen käytetyn energian. Keskimääräinen energiansäästö oli noin 9 200 kWh, joka on noin 37 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta.

Lämpökerroin (COP) 2 tarkoittaa, että laite kuluttaa sähköä yhden kilowattitunnin ja antaa lämpöä kaksi kilowattituntia. Hyötysuhde on tällöin 200 prosenttia. Tutkittavissa kohteissa lämpökerroin oli noin 1,4-3 vuodessa. Suurin energiansäästö saavutettiin, kun ilma-vesilämpöpumpun lämpö ajettiin lähes kokonaisuudessaan lattialämmityspiireihin, ja käyttövesi lämmitettiin erikseen sähköllä.



Sivun tiedot perustuvat sähkölämmityksen tehostamisohjelma Elvarissa tutkittuun ja tuotettuun aineistoon.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 20.9.2017