Ilma-vesilämpöpumppu

Ilma-vesilämpöpumppu (UVLP) ottaa lämpöenergiaa ulkoilmasta. UVLP asennetaan yleensä kohteisiin, joihin ei kannata tai joihin ei tontin rajoituksien vuoksi voi asentaa maalämpöjärjestelmää. UVLP voidaan myös kytkeä hybridikäyttöön esimerkiksi olemassa olevan öljylämmityksen tueksi, jolloin öljykattila lämmittää talon kylmimmillä keleillä ja tukee aina tarvittaessa UVLP:tä.

UVLP on hyvä ratkaisu silloin, kun ei voida tehdä maalämmön vaatimaa vaakaputkistoa tai lämpökaivoa. Investointi on yleensä maalämpöä halvempi, mutta investointiero riippuu monesta asiasta. Investoinnin suuruus vaihtelee yleensä noin 7 000-14 000 euron välillä tyypillisessä pientalossa. Toisaalta UVLP antaa selvästi vähemmän ilmaisenergiaa vuositasolla kuin maalämpö.

Varsinkin haja-asutusalueilla ilma-vesilämpöpumpun kompressori voi aiheuttaa muun muassa oman ja/tai naapuritalojen valojen välkyntää. Suurin osa markkinoilla olevista ilma-vesilämpöpumpuista on niin sanottuja inverter-malleja, joissa laitteen tuottamaa lämmitystehoa säädetään kompressorin kierroslukua ohjaamalla. Kierroslukuohjauksella lämpöpumppu tuottaa oikean määrän lämpöenergiaa rakennukseen. Tasavirtaohjaus parantaa myös hyötysuhdetta, pidentää kompressorin elinikää ja vähentää kompressorin käynnistymisestä johtuvaa hetkellistä sähkövirran kulutushuippua.

Ilma-vesilämpöpumpputyypit

Ilma-vesilämpöpumput ovat pääasiassa kahta tyyppiä:
  • split-laitteita, ja
  • monoblock-laitteita.

Split-laitteissa lämpöpumpun kylmäkoneisto on jaettu kahteen osaan – ulkoyksikköön ja sisäyksikköön – joiden välillä kiertää kylmäaine.

Monoblock-laitteissa kaikki tekniikka on ulkoyksikössä, ja sisällä olevien varaajien/varaajan ja ulkoyksikön välissä kiertää pelkkä vesi. Monoblock-laite voidaan myös kytkeä suoraan olemassa olevaan lämmitysjärjestelmään, esimerkiksi öljykattilan rinnalle.

Lisäksi markkinoilla on myös sisälle asennettavia ilma-vesilämpöpumppuja. Näissä malleissa seinään/kattoon tehdään ilmanotto-/poistoaukot ja laite varaajineen tulee kokonaan sisätiloihin. Näiden laitteiden asentamisessa on erityisen tärkeää noudattaa valmistajan ohjeita.

Ilma-vesilämpöpumpun mitoitus ja lämpökerroin

Korkea menoveden lämpötila heikentää lämpöpumpun antotehoa ja hyötysuhdetta. Siksi lattialämmitys on selvästi patteriverkkoa sopivampi lämmönjakoverkko UVLP:n yhteyteen. On huomioitava, että useilla UVLP-malleilla yli 50 Celsiusasteinen lämmöntuotanto tilojen lämmitys- ja käyttövesipuolelle on ongelmallista. Käyttöveden lämpötila on oltava yli 50 Celsiusastetta, kuten osan aikaa vuodesta myös lämmityspatterien lämpötila. Lämpötila nostetaan tällöin tarvittavaan lämpötilaan useimmiten vesivaraajan sähkövastuksella.

Kovimmilla pakkasilla (laitteesta riippuen noin -20 – -30 Celsiusasteessa) lämpöpumpun lämpökerroin ja antoteho heikkenevät selvästi. Kovilla pakkasilla ilma-vesilämpöpumppu saattaa myös sammuttaa itsensä automaattisesti.

Rakennuksen vuotuinen energiankulutus ja huipputehontarve lämmityksessä ja lämpimän käyttöveden tuottamisessa ovat lähtökohtana laskettaessa rakennukselle sopivaa lämpöpumpun mitoitusta. On huomattava, että UVLP antaa noin 50 prosenttia vähemmän tehoa -20 Celsiusasteen kelillä kuin +7 Celsiusasteen lämpötilassa, jossa laitteiden tehot yleensä ilmoitetaan (niin sanottu nimellisteho, standardin EN14511 mukaan).

Jos UVLP on teholtaan liian pieni kohteeseen, voi sähkövastuksen käytön osuus vuotuisessa käytössä nousta tarpeettoman suureksi vaikka itse laitteen hyötysuhde olisikin korkea. Sähkölämmityksen tutkimusohjelma Elvarin tekemän tutkimuksen mukaan lämmitysmuotoa vaihtaneissa kohteissa vuosilämpökertoimet vaihtelivat 1,4-2,7 välillä. Suurissa lattialämmitystaloissa lämpökerroin oli korkein.

Erityisen tärkeää on muistaa, että kaikkein kylmimmissä olosuhteissa UVLP sammuttaa itse itsensä, joten laitteen sähkövastuksen tai toisen rinnalle asennetun lämmönkehittimen on oltava teholtaan vähintään yhtä suuri kuin talon lämmitys- ja käyttöveden tehonkulutus on suurimmillaan.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 29.3.2017