Kaukolämpö
Kaukolämpö on yleisin lämmitysmuoto Suomessa. Vuonna 2018 noin 46 prosenttia Suomen asuin- ja palvelurakennusten lämmitysenergiasta tuotettiin kaukolämmöllä. Kaukolämpöverkko on kaikkiaan 166 Suomen kunnassa.Kaukolämpöä tuotetaan yhteistuotantolaitoksissa ja erillisissä lämpölaitoksissa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa otetaan talteen turbiineissa sähköntuotannon yhteydessä syntyvä hukkalämpö. Yhteistuotanto onkin energiatehokas tapa tuottaa energiaa, ja sen osuus kaukolämmön tuotannossa on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä.
Kuva 1. Kaukolämmön hankinta ja yhteistuotannon osuus vuosina 2000-2019. (Lähde: Energiateollisuus ry)
Kaukolämmön polttoaineena käytetään pääasiassa maakaasua, kivihiiltä, turvetta ja puuta. Puusta tuli kaukolämmön merkittävin polttoaine vuonna 2013. Suurin osa puupolttoaineesta on metsähaketta.
Kuva 2. Kaukolämmön tuotannossa fossiilisten polttoaineiden osuus oli 29,9 prosenttia ja uusiutuvalla energialla ja hukkalämmöllä tuotetun hiilidioksidineutraalin kaukolämmön osuus oli 49,4 prosenttia vuonna 2019. Turpeen osuus oli 15,1 prosenttia. Luokan muut (yhdyskuntien ja teollisuuden jätteen ei-bio-osuus, muovi- ja ongelmajätteet, sähkö, höyry, vety) osuus oli 5,6 prosenttia. (Lähde: Energiateollisuus ry)
Kaukolämmön ympäristövaikutukset riippuvat siitä, millaisessa voimalaitoksessa sitä tuotetaan ja mitä polttoainetta voimalaitoksessa käytetään. Yhteistuotantolaitokset, joissa tuotetaan sähköä ja lämpöä, toimivat erittäin hyvällä hyötysuhteella. Jos kaukolämpölaitoksen polttoaineena käytetään uusiutuvaa energiaa (puu, hake, pelletti, biokaasu), ympäristövaikutukset vähenevät edelleen.
Lisää aiheesta: