Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (2010/31/EU) tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä parantamalla rakennusten energiatehokkuutta.

EU:n jäsenmaat sitoutuivat Kioton sopimuksessa vähentämään kasvihuonepäästöjä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosiin 2008-2012 mennessä; Suomen tavoitteeksi on tässä yhteydessä sovittu päästöjen rajoittaminen enintään vuoden 1990 tasolle. Energiankulutus kuitenkin kasvaa jatkuvasti, ja Euroopan unionissa rakennusten osuus tästä kulutuksesta on noin 40 prosenttia. Eniten kuluttavat valaistus, lämmitys, lämmin vesi ja jäähdytys.

Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi vaikuttaa sekä uudis- että korjausrakentamiseen.

Direktiivi sisältää kolme eri pääaluetta:

  • energiatodistuksen käyttöönotto;
  • energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset; ja
  • lämmityskattiloiden ja ilmastointilaitteiden määräaikaistarkastukset.

Energiatehokkuusdirektiivi luo kehyksen rakennusten energiatehokkuuden parantamiselle ja määrittelemiselle unionin jäsenmaissa. Direktiiviä sovelletaan kansallisella tasolla ottamalla huomioon maan ilmasto-olosuhteet, paikalliset olosuhteet, sisäilmastolle asetetut vaatimukset ja kustannustehokkuus.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 16.11.2016