Teollinen aurinkolämpö

Teolliseksi aurinkolämmöksi kutsutaan järjestelmiä joiden keräinpinta-ala on 50-500 m2. Parhaiten aurinkolämpöä voivat hyödyntää yritykset, jotka käyttävät suuria määriä suhteellisen matalassa lämpötilassa olevia nesteitä. Jos kulutus vielä painottuu kesäkaudelle, niin kannattavuus on sitäkin parempi. Aurinkolämpöä hyödynnetään prosesseissa esimerkiksi panimoissa ja pesuloissa. Suomessa myös erilaiset pääasiassa kesäkäytössä olevat lomakylät ovat potentiaalisia kohteita aurinkolämmölle.

Suomessa teollisen kokoluokan järjestelmiä on toistaiseksi hyvin vähän. Yksi edustavimpia on Porin vuonna 2011 valmistunut uimahalli, jossa on 200 m2 tavanomaisia aurinkolämpökeräimiä katolla ja lisäksi 80 m2 rakennuksen kuparijulkisivusta lämpöä keräävää kattamatonta pinta-alaa.

Myös vuonna 2014 valmistunut Sipoon Sakarinmäen koulun lämmitysratkaisu kuuluu tähän kokoluokkaan. Siinä on 160 m2 aurinkokeräinpinta-alaa yhdistetty maalämpöpumpulla toteutettuun päälämmitysjärjestelmään. Kesäaikaista aurinkolämmön ylituotantoa syötetään maalämmön keruupiirin kautta lämpökaivoihin lämmön varastoituessa kiintokallioon.
Sakarinmäen koulun lämpökeräimet
Kuva. Sipoon Sakarinmäen koulun aurinkolämpökeräimet on yhdistetty maalämpöpumpulla toimivaan päälämmitysjärjestelmään. Kuva: Savosolar.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 11.11.2016