Keskuslämmityskattilat

Klapeja sekä puupohjaisia pellettejä ja brikettejä poltetaan pientalojen, maatilojen ja suurten kiinteistöjen erilaisissa lämmityskattiloissa ja tulisijoissa. Puuta käytetään sekä päälämmitysmuotona että jonkun toisen lämmitysmuodon tukilämmitysmuotona. Puupolttoaineet ovat edullisia ja niiden käyttäminen tarjoaa kiinteistön omistajalle säästömahdollisuuksia. Lisäksi puupolttoaineet ovat uusiutuvaa energiaa ja useimmiten paikallisia tuotteita.

Puukattiloita käytetään päälämmitysmuotona eniten erillisissä pientaloissa. Alla esitetyssä kuvassa on esitetty arvio puukattiloiden lukumäärästä jaoteltuna käytetyn polttoaineen sekä kiinteistön tyypin mukaan. Yleisimpiä puukattiloita ovat pientalojen pilkekattilat.
Lämmityskattiloiden määrä Suomessa
Kuva. Arvio lämmityskattiloiden määrästä Suomessa jaoteltuna polttoaineen ja kiinteistötyypin mukaan.

Keskuslämmityskattilat

Keskuslämmityskattiloiksi kutsutaan kattiloita, joissa tuotettu lämpöenergia siirretään yleensä veden avulla samassa kiinteistössä tai hyvin lähellä sijaitsevaan kohteeseen käytettäväksi.

Selkeää rajanvetoa keskuslämmityskattilan ja lämpölaitoksen välillä ei ole. Keskuslämmityskattilassa käytetyt polttotekniset ratkaisut poikkeavat jonkin verran suurempiin laitoksiin nähden, sillä puun tehokas ja puhdas poltto on haastavampaa pienemmän mittaluokan kattiloissa.

Yleensä keskuslämmityskattiloiden teho on noin 15-500 kW kohteesta riippuen. Omakotitalossa lämmitysteho on noin 15-25 kW, maatilalla 25-150 kW ja suurissa kiinteistöissä 200-400 kW.

Keskuslämmityskattilatyypit

Keskuslämmityskattilat voidaan jakaa kolmeen ryhmään polttotavan mukaan:
  • alapalokattilat,
  • yläpalokattilat ja
  • käänteispalokattilat.
Lisäksi kattilatyypeistä voidaan erotella stokeripoltin, etupesäpoltin ja kaksoispesäkattila.

Taulukko. Pilkekattiloiden vuosihyötysuhteita (%) suorassa ja varaavassa lämmityksessä. Suorassa lämmityksessä ei ole lämminvesivaraaja, mutta varaavassa lämmityksessä sellainen on.
Kattilatyypit


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 15.11.2016