Tekstiilit

Tekstiilien merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät energian ja vedenkäyttöön sekä ympäristölle ja terveydelle haitallisten kemikaalien käyttöön, joita käytetään kaikissa tuoteketjun vaiheissa, aina raaka-aineen tuotannosta valmiiseen vaatteeseen.

Elinkaaritarkastelujen perusteella tekstiilien merkittävimmät ympäristövaikutukset syntyvät:

  1. tekstiilien käytöstä: pesu, kuivaus ja silitys (energian ja vedenkäyttö).
  2. raaka-aineiden tuotannosta tekstiilien valmistuksessa (puuvilla sekä tekokuidut, tekstiilien värjäys ja viimeistelyprosessit)

Vähäisempi ympäristökuormitus on sen sijaan langan ja kankaiden valmistuksella, vaatteiden ompelulla, kuljetuksilla, varastoinnilla ja tekstiilijätteellä.

Tekstiilien ympäristökuormituksen vähentäminen

Tekstiilien ympäristökuormitusta voidaan vähentää:
  • Pesemällä tekstiilit mahdollisimman alhaisissa pesulämpötiloissa ja pesuvälejä mahdollisuuksien mukaan harventamalla.
  • Hankkimalla käyttötarkoitukseen soveltuvia, käyttäjilleen mieluisia, mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita. Ennen uusien tekstiilien hankintaa kannattaa keskustella käyttäjien tarpeista ja toiveista.
  • Suosimalla puuvillatekstiileissä luomupuuvillaa.
  • Asettamalla kriteereitä haitallisten kemikaalien käytölle.
  • Suosimalla kierrätysmateriaaleja tekstiilien raaka-aineina tai huomioimalla tekstiilin hyötykäyttömahdollisuudet jo suunnitteluvaiheessa.
  • Asettamalla sosiaaliset kriteerit tekstiilien raaka-aineen tuotannolle ja valmistukselle.

Mitä materiaaleja kannattaa suosia?

Luonnonkuituja ja tekokuituja on vaikea asettaa ympäristövaikutusten kannalta paremmuusjärjestykseen, koska niiden valmistuksen ympäristövaikutukset ovat erilaisia. Puuvillan viljelyyn liittyy ympäristönäkökulmasta useita ongelmia, sillä se kuluttaa runsaasti vettä sekä vaatii paljon torjunta-aineita ja keinotekoisia lannoitteita.

Luonnonmukaisesti tuotetun puuvillan ja muiden luonnonkuitujen käyttö voi vähentää tuotteen ympäristövaikutusta merkittävästi. Toistaiseksi vain noin yksi prosentti maailman puuvillan tuotannosta on luomu-tuotantoa. Luomupuuvillan tuotanto on lisääntynyt joka vuosi noin 40 % viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta sen osuus on vielä niin pieni, että luomupuuvillan saanti on epävarmaa.

Perinteinen puuvillan viljely on terveydelle ja ympäristölle erittäin haitallista viljelyssä käytetyistä useista torjunta-aineista ja kemikaaleista johtuen. Luomuviljelyssä kemiallisten torjunta-aineiden käyttö ei ole sallittua. Koska tekstiilien valmistuksessa käytetään ympäristölle ja terveydelle haitallisia kemikaaleja, niiden käytölle kannattaa asettaa kriteereitä.

Tuotteen käyttötarkoitus ratkaisee materiaalivalinnan

Eri materiaaleja on vaikea asettaa paremmuusjärjestykseen niiden ympäristövaikutusten osalta. Siksi käyttötarve määrittelee materiaalivalinnan. Tavoitteena on mahdollisimman kestävä, likaa hylkivä, tarvittaessa paloturvallinen, tuulenpitävä, hengittävä tai korkeita pesulämpötiloja kestävä tuote, mikäli tekstiili joudutaan usein desinfioimaan.

Pitkäikäinen tuote on ekologinen

Mitä pidempään tuotetta pystytään käyttämään, sen pienempi on tuotteen ekologinen jalanjälki. Jos tuote joudutaan korvaamaan uudella huonon kestävyyden takia, tekstiilin valmistuksen aiheuttamat ympäristövaikutukset kertautuvat. Pidempikestoinen tuote on myös kokonaistaloudellisempi. Hyvä hoito pidentää tuotteiden käyttöikää ja parantaa niiden ympäristötasetta.

Kierrätystekstiilien ja kuitujen käyttö

Vaateteollisuudessa on jopa 20 prosentin ylituotanto ja noin 10 prosenttia kaikesta kankaasta menee suoraan roskiin jo tehtaissa. Tekstiilijätteen määrä Suomessa on 16,8 kiloa henkilöä kohti vuosittain. Tekstiilijätteen määrä on 2000-luvulla kasvanut. Tällä hetkellä suurin osa tekstiilijätteestä päätyy kaatopaikalle. Teollisuuden vaatejätteen tai muun vaatejätteen käyttö valmistusmateriaalina on ekologista, koska silloin vältetään kuitujen tuottamiseen liittyvä ympäristökuormitus ja päästöt sekä tekstiilijätteen päätyminen kaatopaikalle.

Hyvä esimerkki tekstiilien uudelleenkäytöstä ovat armeijan vaatteet, joita myydään kuluttajille sen jälkeen kun niiden käyttöikä armeijassa on päättynyt. Esimerkkinä kierrätysmateriaalien käytöstä taas ovat esimerkiksi vanhoista muovipulloista valmisetut fleece-vaatteet.

Tekstiilin uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksia kannattaa siis pohtia jo hankinnan suunnittelussa. Tällä hetkellä kierrätyskuiduista valmistettuja tekstiilejä on saatavilla hyvin niukasti. Kierrätyskuidun käyttö tuotteessa ei saa heikentää merkittävästi tekstiilin kestävyyttä.

Kuluttajilta kierrätettyjen vaatteiden käyttäminen on hankalaa, sillä niissä materiaali on kirjavaa. Valmistusmateriaalien selkeä merkitseminen helpottaa tekstiilien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

Esimerkiksi VTT kehittelee menetelmiä poistotekstiilien kuitujen uudelleenkäyttöön. Tällaiset cleantech-teknologiat edistävät kiertotalouteen siirtymistä ja voivat tarjota Suomelle tulevaisuudessa vientimahdollisuuksia.

Jätelaissa ja jätteensynnyn ehkäisyssä on viisi tasoa:
  1.  jätteen synnyn ehkäisy ja turhan kulutuksen välttäminen
  2.  tuotteiden uudelleenkäyttö
  3. tuotteen tai sen materiaalien kierrätys (uudeksi tuotteeksi, teollisuuden raaka-aineeksi)
  4. vasta jos kierrätys ei ole jostakin syystä mahdollista, tekstiili voidaan hyödyntää energiana (polttaa) ja
  5. vasta viimeinen vaihtoehto on kaatopaikka. Kannattaa myös huomata, että tekstiilituotteiden kaatopaikkasijoittaminen ei ole enää sallittua 1.1.2016 jälkeen.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 14.6.2018

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.