Työkoneet

Julkinen sektori hankkii muun muassa kuljetuksiin sekä infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon liittyviä urakoita, joissa käytetään työkoneita ja raskasta kuljetuskalustoa. Osa julkisen sektorin organisaatioista hankkii kone- ja kuljetuskalustoa myös omaan omistukseen. Kaikissa näissä hankinnoissa on mahdollista tehdä ympäristöystävällisiä valintoja.

Ajoneuvo- ja polttoaineteknologia on kehittynyt merkittävästi, joten aiempaa ympäristöystävällisempää kalustoa on nykyisin saatavilla. Kun kyse on urakkahankinnasta, kaluston lisäksi ympäristökuormitukseen voidaan vaikuttaa urakan toteutustavoilla ja urakoitsijan käytössä olevilla, ympäristövaikutukset huomioivilla rutiineilla.

Erityisesti urakkahankinnoissa markkinavuoropuhelun merkitys korostuu, sillä urakoitsijat ovat usein pienempiä, paikallisia yrityksiä. Kun hankintaorganisaatio tekee markkinakartoitusta alueen urakoitsijoiden mahdollisuuksista vastata ympäristövaatimuksiin, osataan vaatimustaso asettaa sopivalle tasolle. Muuttuvista ympäristökriteereistä kannattaa viestiä jo etukäteen, jotta potentiaaliset tarjoajat ehtivät reagoida muutokseen.

Merkittävimmät ympäristövaikutukset

Merkittävin osa työkoneiden ja kuorma-autojen ympäristövaikutuksista syntyy käytön aikana. Ajon aikaiseen ympäristökuormitukseen vaikuttavat erityisesti kaluston ominaisuudet, mutta myös ajotavalla sekä työvaiheiden ja reittien suunnittelulla on merkitystä.

Käytön aikaisista ympäristövaikutuksista merkittävimpiä ovat hiilidioksidipäästöt sekä terveydelle haitalliset pakokaasupäästöt. Yli 90 prosenttia kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä ja tästä 40 prosenttia muista kuin henkilöautoista. Yli puolet terveydelle haitallisista hiilimonoksidi- eli häkäpäästöistä ja noin puolet hiilivety- ja typenoksidipäästöistä ovat peräisin liikenteestä.

Työkoneen tai kuorma-auton pakokaasupäästöt ovat yleensä henkilöauton päästöjä huomattavasti suuremmat. Lisäksi raskaan kaluston ja työkoneiden käyttö aiheuttavat melua. Terveydelle haitallisten pakokaasupäästöjen ja melun merkitys korostuu (tiheän) asutuksen läheisyydessä.

Vaikka käyttövaihe on ympäristön kannalta merkittävin, kone- ja kuljetuskaluston elinkaaren muissakin vaiheissa syntyy haitallisia ympäristövaikutuksia. Nämä liittyvät esimerkiksi ajoneuvon valmistuksessa tarvittaviin raaka-aineiden louhintaan, ajoneuvon käytöstä poistamiseen sekä renkaiden ja voiteluöljyjen sisältämiin haitallisiin aineisiin.

Lainsäädäntö

Laki ajoneuvojen energia- ja ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa

Laki ajoneuvojen energia- ja ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa (1509/2011) koskee ajoneuvojen ja henkilökuljetuspalvelujen hankintaa.  Laissa julkiset hankintayksiköt on velvoitettu huomioimaan tieliikenteen moottoriajoneuvojen energiankulutus, hiilidioksidipäästöt ja typenoksidi- hiilivety- ja hiukkaspäästöt. Näiden lisäksi hankintayksikkö voi halutessaan huomioida myös esim. melupäästöt. Velvoite koskee N-luokan kuljetusajoneuvojen hankintaa, mutta ei esimerkiksi työkoneiden tai urakoiden hankintaa. (N-luokan ajoneuvot ovat tavaroiden kuljetukseen soveltuvia ajoneuvoja. N1-luokka tarkoittaa pakettiautoja, joiden kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia. N2-luokka tarkoittaa enintään 12 tonnin painoista ja N3-luokka yli 12 tonnin kuorma-autoa. N2- ja 3-luokat ovat siis raskasta kalustoa.)

Raskaan kaluston pakokaasupäästöjä säännellään tyyppihyväksyntädirektiivillä

Ajoneuvojen terveydelle haitallisten päästöjen enimmäisrajoista säädetään EU:n tyyppihyväksyntädirektiivissä. Päästöjen enimmäisrajat on asetettu EURO-luokituksella. Säänneltäviin päästöihin kuuluu muun muassa häkä, typenoksidit, pienhiukkaset ja hiilivedyt. Mitä suurempi EURO-luokka, sitä puhtaampia pakokaasupäästöt ovat. Rajoja tiukennetaan asteittain noin viiden vuoden välein ja uuden EURO-luokan käyttöönottoon liittyy aina noin vuoden mittainen siirtymävaihe. Sen jälkeen kaikkien markkinoille asetettujen ajoneuvojen on oltava uusien määräysten mukaisia.

Raskaan kaluston EURO-luokat ilmaistaan roomalaisilla numeroilla. Voimassa oleva standardi on EURO VI. Kaikki tammikuusta 2014 lähtien ensirekisteröidyt raskaat ajoneuvot täyttävät tämän normin. EU:ssa on myös käytössä vapaaehtoinen ympäristöstandardi EEV (enhanced environmentally friendly vehicle), joka asettuu EURO V ja VI väliin.

Yhteenveto kaikki EURO-luokat voimaantulovuosineen:
  • EURO I: 1993
  • EURO II: 1997
  • EURO III: 2001
  • EURO IV: 2006
  • EURO V: 2009
  • EURO VI: 2014

Työkoneiden pakokaasupäästöjä säätelevä Stage-luokitus

Liikkuvien työkoneiden pakokaasupäästöjä säädellään EURO-luokitusta muistuttavalla Stage-luokituksella . Sääntely alkoi vuonna 1997 voimaan tulleella direktiivillä (97/68/EY) ja sen jälkeen Stage-luokkia on asteittain kiristetty ja sääntelyn piiriin kuuluvien koneiden joukkoa on laajennettu. Suomessa viimeisin Stage-direktiivi on pantu täytäntöön asetuksella (398/2005). Säänneltyihin päästöihin kuuluvat häkä, typenoksidit, pienhiukkaset ja hiilivedyt. Viimeisimmissä vaiheissa (III ja IV) myös ammoniakkipäästöt ovat tulleet mukaan.

Stage I standardit tulivat voimaan 1999 dieselmoottorilla varustetuille työkoneille. Stage II astui voimaan 2001−2004 moottoritehosta riippuen. Sen vaikutusalaan kuuluvat muun muassa puskutraktorit, kaivinkoneet, lumiaurat, tienhoitokoneet. Vuonna 2002 sääntely laajeni myös bensiinikäyttöisiin, alle 19 kW:n moottoreihin.

Stage III on jaettu kahteen alavaiheeseen IIIA ja B. Nämä vaiheet ovat tulleet voimaan koneen moottoritehosta (19−560 Kw) riippuen vuosina 2006–2013 (IIIA 2006−2007 ja IIIB 2011−2013). Vaiheeseen II verrattuna vaiheen IIIB hiukkasraja-arvot kiristyivät 90 %, mikä on käytännössä tehnyt hiukkassuodattimesta pakollisen.

Stage IV tuli voimaan vuonna 2014. Se koskee työkoneita, joiden moottoriteho on 56−130 kW. Hiilimonoksidin, hiilivetyjen ja hiukkaspäästöjen osalta Stage IV ei sisällä kiristyksiä verrattuna Stage IIIB:hen. Typenoksidipäästöjen raja-arvot sen sijaan kiristyivät 80−90 % moottoritehon mukaan. NOX-vaatimuksen täyttäminen edellyttänee pakokaasujen SCR-jälkikäsittelyä (urealiuos).

Tällä hetkellä EU:ssa neuvotellaan uudesta työkoneiden hiukkas- ja pakokaasupäästöjä säätelevästä asetuksesta, joka korvaisi nykyisen työkoneita koskevan direktiivin ja sen kansallisen täytäntöönpanon. Uuteen asetukseen sisältyisi myös Stage V. EU-komissio on tehnyt asetuksesta ehdotuksen syyskuussa 2014.

Yhteenveto Stage-vaiheet voimaantulovuosineen:
  • Stage I: 1999
  • Stage II: 2001-2004 moottoritehosta riippuen
  • Stage IIIA: 2006-2007 moottoritehosta riippuen
  • Stage IIIB: 2011-2013 moottoritehosta riippuen
  • Stage IV: 2014

Moottoriajoneuvojen melutasoa koskeva sääntely

Tieliikennekäyttöön tarkoitettujen moottoriajoneuvojen melutasoja on säädelty Euroopan yhteisössä vuodesta 1970. Direktiivi 70/157/ETY oli voimassa pitkään ja sen alaisuudessa meluraja-arvoja tiukennettiin viimeksi 1995. Tällöin kuorma-autojen suurin sallittu melutaso asetettiin 77–80 desibeliin (A-painotettu) moottoritehon mukaan.

Vuonna 2014 on tullut voimaan uusi asetus 540/2014 moottoriajoneuvojen ja vara-osavaimennusjärjestelmien melutasosta, joka korvaa aiemman lainsäädännön. Uudessa asetuksessa moottoriajoneuvojen melurajoja kiristetään kolmessa vaiheessa. Melun raja-arvot vaihtelevat moottorin nimellistehon mukaan ja huomioon on otettu myös uudet, entistä suuremmat yhdistelmäajoneuvot. Ensimmäisessä vaiheessa kuorma-autojen raja-arvot pysyvät kutakuinkin ennallaan. Ensimmäinen vaihe tulee voimaan 1.7.2016. Toisessa vaiheessa raja-arvoa lasketaan 2 dB:llä ja kolmannessa vielä 1−2 dB:llä. Toinen vaihe tulee voimaan 2020−2022 ja kolmas 2026−2027. Uusi asetus sisältää myös esim. uuden melutasojen testimenetelmän, jonka on tarkoitus kuvastaa paremmin todellisia ajotapoja.

Koska vuoden 2014 asetuksen 1. vaiheen meluraja-arvot tulevat voimaan vuonna 2016, ovat vuoden 1995 melurajat vielä toistaiseksi voimassa.

Työkoneiden melutasoa koskeva sääntely

Vuonna 2000 tuli voimaan ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä rajoittava direktiivi 2000/14/EY. Sen piiriin kuuluvat monet työkoneet kuten tiehöylät, kaivinkoneet, asfaltinlevittimet, jyrät ja puskutraktorit. Melurajat vaihtelevat konetyypin ja moottoritehon mukaan. Direktiiviä muutettiin joiltakin osin vuonna 2005 (direktiivi 2005/88/EY), mutta melurajoitukset pysyivät samana.

Sisältö päivitetty ja tarkastettu 25.1.2016 (Isa-Maria Bergman ja Satu Hyrkkänen)


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sivua päivitetty viimeksi 14.6.2018

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.