Kaavoitus

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) perusteella ratkaistaan, edellyttääkö tuulivoimaloiden rakentaminen alueen kaavoittamista vai onko voimalat mahdollista rakentaa yksinomaan luparatkaisuihin perustuen.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavan pitäisi perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kun kaavaa laaditaan, on riittävässä määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset ja yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, johon kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
Palaa otsikoihin

Avoin ja vuorovaikutteinen toimintapa

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää avointa ja vuorovaikutteista toimintatapaa. Vuorovaikutuksen järjestäminen ja kaavan vaikutusten arviointi ovat kaavoituksen keskeisiä lähtökohtia ja kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Kaavaa laadittaessa on riittävän aikaisessa vaiheessa laadittava suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista (osallistumis- ja arviointisuunnitelma).

Vaikutusten arviointi suunnitellaan ja ohjelmoidaan kaavan työohjelmassa aloitusvaiheessa. Vaikutusten selvittäminen ja arviointi antaa suunnittelijoille, osallisille ja päättäjille tietoa kaavan toteuttamisen vaikutuksista, niiden merkittävyydestä sekä haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista. Nykyään kaava voidaan useinkin laajentaa täyttämään myös YVA-lain vaatimukset, jolloin erillistä YVA-selvitystä ei tarvita.

Tuulivoimarakentamista koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan 1.4.2011. Lakimuutos mahdollistaa rakennusluvan myöntämisen usein suoraan yleiskaavan perusteella.
Palaa otsikoihin

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko-, meri- ja tunturialueiden lisäksi myös kaikkialla sisämaassa.

Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Nimenomaisesti tuulivoimarakentamista koskevien tavoitteiden lisäksi tuulivoima-alueiden suunnittelussa on otettava huomioon muutkin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Valtion viranomaisten on otettava toiminnassaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistettävä niiden toteuttamista ja arvioitava toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteutumista.
Palaa otsikoihin

Maakuntakaava

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava voidaan laatia myös tiettyä alueidenkäyttömuotoa tai -muotoja koskevana vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaavassa osoitetaan valtakunnallisia, maakunnallisia, seudullisia ja ylikunnallisia alueidenkäyttötarpeita.

Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoima-alueen rajaus voi täsmentyä yleis- tai asemakaavassa. Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoima-alueen sijaintiakin voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa, jos tähän on esimerkiksi tarkemmista selvityksistä johtuva perusteltu syy. Yksityiskohtaisempi kaava ei kuitenkaan voi olla maakuntakaavan vastainen. Jos maakuntakaavassa ei ole osoitettu tuulivoima-alueita, tulisi tuulivoimarakentamisen sijoituspaikan soveltuvuus lähtökohtaisesti ratkaista yleis- tai asemakaavalla.

Maakuntakaavaa laadittaessa on maakuntakaavan sisältövaatimuksissa mainitut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Maakuntakaavan sisältövaatimuksista muun muassa maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen asettavat tuulivoimarakentamiselle rajoituksia ja reunaehtoja.
Palaa otsikoihin

Yleiskaava

Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös rakentamisen ja muun maankäytön ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Kunta päättää yleiskaavan laatimiseen ryhtymisestä ja sen hyväksyy kunnanvaltuusto.

Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus. Maakuntakaavassa tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava yleiskaavan laatimisen perustaksi. Yleiskaavaa laadittaessa on yleiskaavan sisältövaatimuksissa tarkoitetut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus edellyttävät.

Vuonna 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä tuulivoimarakentaminen voi perustua suoraan yleiskaavaan, niin sanottuun tuulivoimayleiskaavaan (MRL 77 a §). Laadittaessa tuulivoimayleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella, suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön, ja että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää (MRL 77 b §).

Jos tuulivoimayleiskaava laaditaan pääasiallisesti yksityisen edun vaatimana ja tuulivoimahankkeeseen ryhtyvän tai maanomistajan tai haltijan aloitteesta, kunta voi periä tältä yleiskaavan laatimisesta aiheutuneet kustannukset kokonaan tai osaksi (MRL 77 c §).
Palaa otsikoihin

Asemakaava

Asemakaavassa säännellään yksityiskohtaisesti kunnan rakentamista ja muuta maankäyttöä. Asemakaavan laatiminen on tarpeen, kun kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää (MRL 51 §). Kunta päättää tietyn alueen asemakaavoitukseen ryhtymisestä. Maanomistaja voi tehdä kunnalle esityksen asemakaavan laatimiseksi, mutta maanomistajalla ei ole oikeutta saada asemakaavaa alueelleen.

Jos asemakaava tai kaavan muutos on pääasiassa yksityisen edun vaatima ja laadittu maanomistajan tai -haltijan aloitteesta, kunnalla on oikeus periä tältä kaavan laatimisesta ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset (MRL 59 §).

Yleispiirteisten kaavojen ratkaisut ovat asemakaavoituksen perustana. Asemakaavaa laadittaessa on ensinnä otettava huomioon yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutus (MRL 54 §). Yleispiirteisissä kaavoissa tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava asemakaavan laatimisen perustaksi. Tuulivoimarakentamista koskevassa asemakaavassa on siten kiinnitettävä huomiota erityisesti meluun, turvallisuuteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan sekä virkistyskäyttöön liittyviin kysymyksiin.

Asemakaava-alueella rakennuspaikan sopivuus ratkaistaan asemakaavassa (MRL 116.1 §). Koska rakennusluvan myöntäminen perustuu suoraan asemakaavaan, on kaavassa osoitettava tuulivoimaloille rakennuspaikka ja annettava tuulivoimaloiden ulottuvuutta koskevia määräyksiä. Asemakaava voidaan kuitenkin laatia siten, ettei tuulivoimaloiden tornien sijaintipaikkoja ole määritelty tarkasti. Asemakaavassa on esitettävä myös tuulivoima-alueiden vaatimat liikennejärjestelyt ja sähköliittymät.
Palaa otsikoihin

Kaava vai suunnittelutarveratkaisu?

Alueen soveltuvuus tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi olisi lähtökohtaisesti hyvä ratkaista kaavalla. Suunnittelutarveratkaisun ja tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavan kaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen sijaintipaikan ja sen ympäristön ominaisuudet, tuulivoimaloiden koko ja suhde ympäröiviin alueisiin. Suunnittelutarveratkaisua voidaan edellyttää yhdeltäkin tuulivoimalalta.

Jos tuulivoimahanke sijoittuu suunnittelutarvealueelle, hankkeen toteuttaminen edellyttää sen laadusta ja sijaintipaikasta riippuen joko kaavallista suunnittelua tai suunnittelutarveratkaisua. Suunnittelutarveratkaisua sovelletaan sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa tarkastelua.

Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamistarvetta. Suunnittelutarveratkaisua ei myönnetä, jos rakentaminen on merkittävää tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.
Palaa otsikoihin